(julkaistu Sue-lehdessä 5/2005)
Shadowplay: Morgue
(3CD Stupido)
Arvosana : 9
Levyjenjulkaisu muistuttaa osakemarkkinoita. Julkaisija laittaa levyt liikkeelle, ensimmäisen kierroksen ostajat ottavat levyt haltuunsa ja päättävät kukin tahollaan pitävätkö ne itsellään vai myyvätkö edelleen. Hintakehitykseen vaikuttavat yhtyeen myöhemmät saavutukset sekä materiaalin muu markkinatilanne. Shadowplayn kohdalla kurssi on ollut nouseva tai oikeastaan huima, mutta nyt on alkuperäisten vinyylien hintoihin odotettavissa pientä kurssilaskua, sillä Stupido on mennyt ja pakannut Shadowplayn (lähes) koko tuotannon hienoksi kolmen CD:n boxiksi.
Shadowplay keksi loistavan idean lähes neljännesvuosisata sitten. Otetaan pohjaksi punkin jälkeinen synkistely ja maustetaan musiikki yökerhojazzista lainatulla pianolla ja trumpetilla. Ja kun tämä toteutettiin joka suhteessa äärimmäisellä tyylitajulla, niin tulos ei voinut olla muuta kuin klassikko. Sen verran vaikeaa musiikkia oli, että massojen suosio jäi saavuttamatta, mutta kulttisuosio oli taattu.
Shadowplayn ura, kolme albumia, kaksi 12”-maxia ja kaksi 7”-singleä sekä seitsemän ennenjulkaisematonta live-biisiä löytyy historiikin ja tarkkojen äänitystietojen kanssa kokoelmalta, joka olisi monessakin mielessä täydellinen, jos se Kill City Group Shadowplayn nimellä julkaistu Slave Song olisi jostain vielä löytynyt.
Romantic Vision: Pleasure Object
(CD Cyberware)
Arvosana: 8
Nimellisesti debyytti, bänditeknisesti kakkosalbumi ja henkisesti jotain siltä väliltä. Romantic Vision aloitti uransa 80-lukuisena syntsapopbändinä 90-luvun lopulla, suistui hieman raiteiltaan parin sinkun jälkeen, vaihtoi nimensä Kineticiksi ja teki debyyttialbuminsa vuonna 1998.
Pleasure Objectilla yhtye on palannut perinteisen syntsapopin pariin ja hylännyt turhan vaikeat kikkailut Japanin suuntaan. Homma toimi jo luettuna ja albumin kuuntelu paljastaa valinnan oikeaksi – Romantic Visionilla on oma osaamisalueensa ja alueellaan yhtye pärjää loistavasti.
Musiikillisesti yhtye liikkuu jossain New Orderin, Duran Duranin tai kitaroihin tutustuneen Depeche Moden piirtämillä genrealueilla, mutta enää yhtye ei ole kansallisesti tutkailtuna yksin, sillä samoilla suunnilla liikkuu myös Viola, joka ehti julkaista debyyttinsä jo vuosi sitten ja luo tällä hetkellä kilpailutilannetta remix-levyllään.
Tuotannollisesti ja soundillisesti Romantic Vision on tehnyt hienon albumin ja erittäin positiivinen yllätys oli, että biisimateriaali pysyy loistavana lähes koko levyn läpi ja useammin kuin kerran huomaa bändin luoneen todellisen helmen.
Two Witches: Saints & Sinners
(2CD Ausfahrt)
Arvosana: 8
Two Witchesin järjestyksessään kolmas kokoelma on formaatiltaan tupla ja ehdottomasti parhaiten koostetuin ja kattavin kokoelmista. Ykköslevy esittelee vuosina 1991 – 2004 tehtyjä perinteisemmän gothic-osaston biisejä ja kakkoslevyllä kuullaan remixejä, harvinaisuuksia, demoja, livejä, sivuprojekteja ja koneilla tehtyä 2W-materiaalia. Ajallisesti kakkoslevyllä mennään jo todella kauas eli yhtyeen perustamisvuoteen 1987.
Suomessa Two Witches on aina ollut heikosti tunnettu yhtye ja periaatteessa edellä aikaansa, sillä yhtye teki parhaat vetonsa jo aikana, jolloin keskivertosuomalaismusiikkifani ei edes osannut sanoa gothic. Ykköslevyä kuuntelemalla ei tarvitse lainkaan ihmetellä, miksi yhtyeen Saksassa ja USAssa julkaistuja levyjä myytiin 90-luvulla useita tuhansia. Parhaimmillaan yhtyeen biisit ovat malliesimerkkejä siitä kuinka gothic rockia kuuluu tehdä omalla tyylillä, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittaen. Mukavaa on myös huomata, että välillä hukassakin ollut yhtye on onnistunut hienosti uusimmalla tuotannolla. Biisivalinnat ovat loogisia ja hyviä, mutta hieman hämmästyttää missä ovat Burn the Witch ja Like Christopher Lee.
Kakkoslevy esittelee kattavasti erilaisempia projekteja, joissa välillä on onnistuttu todella upeasti ja välillä on menty pahasti metsään, mutta vihkoa selailemalla huomaa, että suistumiset ovat aiheuttaneet ulkomaalaiset remiksaajat.
