(julkaistu Sue-lehdessä 7/2005)
Billy Corgan: The Future Embrace
(CD Reprise Records)
Arvosana: 8
Billy Corganin soolodebyytti on hyvin pitkälle sellainen kuin osasin arvellakin. Biisinkirjoittajana Corgan jatkaa samoilla linjoilla kuin Smashing Pumpkins –aikoinaankin ja tuo samalla hienovaraisesti esille sen, kuka oli itse kurpitsa, ikään kuin se olisi kenellekään edes epäselväksi jäänyt. Sovituksellisesti ja soundillisesti The Future Embrace sen sijaan on kumarrus Corganin nuoruusvuosien brittisuosikeille kuten New Orderille, Depeche Modelle ja The Curelle. Viimeksi mainittuun suuntaan kunnioitus on jopa molemminpuolista, sillä Bee Gees –cover To Love Somebodyyn Billy on saanut vierailevaksi laulaja-kitaristiksi Robert Smithin. Fyysisesti Robert Smith on läsnä ainoastaan yhdessä biisissä, mutta sovittajahaamuna pörröpää tuntuu enemmänkin seikkailevan ja välillä kitaratkin kuulostavat siltä kuin kuulapää-Corgan olisi ollut studiossa takkuperuukki päässään.
Biisimateriaaliltaan soolodebyytti jää hieman jälkeen Pumpkinsin parhaista vedoista, mutta toisaalta The Future Embrace on tasaisempi kuin Kurpitsa-albumit ja ainakin minuun vetoava 80-lukuisen konevoittoinen soundimaailma antaisi ansaitut plussat huonommallekin materiaalille. Levy mahtuisi kunnon muinaistapaan C90:n yhdelle puolelle, jos dekki pyörisi perinteisellä 1 %:n alinopeudella ja biisejä on peräti 12. Epäsuhta korostuu levyllä enemmän kuin kerran ja välillä jää oikein harmittelemaan kuinka hyvä biisi loppuu pahemman kerran kesken. Erityisesti To Love Somebodyn loppufeidaus on suorastaan käsittämätön ja…
Kraftwerk: Minimum-Maximum
(2CD EMI)
Arvosana: 9
On pirun vaikeaa kertoa uskottavasti, että yksi parhaimmista näkemistäni konserteista oli sellainen, jossa neljä vanhaa miestä seisoi koneiden takana, taustalla pyöri video/tietokonekuvaa ja viimeisen päälle saksalaisella tarkkuudella tuotettu musiikki oli jokseenkin kokonaan tehty valmiiksi Kling Klang –studiossa jo hyvissä ajoin ennen kiertuetta. Sanojeni vahvistukseksi on tulossa DVD, mutta kuvatallennetta odotellessa on tyytyminen tuplalevyyn.
Moni epäilijä haluaisi kysyä, miksi on olemassa live-levy, joka on etukäteen tuotettu studiossa ja live-tilanteesta muistuttaa ainoastaan biisien välissä kuultavat tuhansien ihmisten suosionosoitukset. No, minäpä kerron. Live-levyllä Kraftwerk oikeutti itsensä päivittämään biisinsä sellaiseen teknologiseen kuosiin, joka ei ollut mahdollinen 70- ja 80-luvuilla eikä myöskään 14 vuotta sitten edellisen päivityksen yhteydessä. Kratfwerk on kuitenkin hoitanut päivityksensä tyylitajulla ja alkuperäisyyttä kunnioittaen, joten mitään originaalien hienoudesta ei ole kadotettu. Kraftwerk on aina ollut edelläkävijä, joten nelikon arvolle ei olisi soveliasta toistaa menneisyyttään sellaisenaan.
Kantavana teemana levyllä on kiertueen aattona ilmestynyt Tour de France Soundtracks –albumi, mutta pyöräilyn lisäksi välillä autoillaan, junaillaan, tutustutaan tietokoneiden ja laskinten maailmaan, ihmetellään malleja ja neonvaloja, ylistetään ydinvoimaa ja lopuksi todetaan fakta: Music Non Stop.
