(julkaistu Sue-lehdessä 9/2005)
Editors: The Back Room
(CD Kitchenware Records)
Arvosana: 9
Nykymusiikki on aika hyvässä jamassa. Tänä ja viime vuonna on markkinoille saatu debyytit sellaisilta bändeiltä kuin Bloc Party, Bravery, Departure, Franz Ferdinand, Killers ja VHS or Beta eli yhtyeiltä, jotka ovat tuoneet takaisin sopivasti päivitettynä 25 vuotta sitten punkin jälkimainingeissa syntyneen synkistelypopin. Nyt on joukkoon saatu taas yksi bändi lisää eli englantilainen Editors, joka tuntuu olevan aika hyvässä nosteessa. The Back Room nousi brittilistalla sijalle 13 ja myynti saanee seuraavan piikin marraskuussa, kun Editors lähtee supportoimaan Franz Ferdinandia kakkoslevynsä kiertueelle.
Ihan turhasta kuohunta ei ole tullut, sillä The Back Room on erittäin komea debyytti. Kolmen sinkkubiisin (Munich, Blood ja Bullets) lisäksi on muutama muukin mieluisa dark disco –nimikkeen alle mahtuva biisi (All Sparks, Fingers in the Factories ja Someone Says) ja melodramaattisten hitureiden osastolla Open Your Arms ja Distance ovat aika kunkkuja.
Melko kuvaavaa genren kasvulle on se, että vielä viime vuonna olisin verrannut arviossa Editorsia 80-lukulaisiin bändeihin, mutta nyt jos pitäisi mainita yksi tunnettu samantyylinen bändi, niin minä sanoisin varmaankin Interpol.
Piski: Joutomaa
(CD Wood Productions)
Arvosana: 8
Taas niitä levyjä, joista on helppo pitää alusta alkaen, mutta kuitenkin siellä jossain piilossa on ensikuunteluilla jotain häiritsevää.
Tamperelainen Piski on toisella albumillaan vähemmän rokkia kuin edellisellään ja ote on The Bad Seeds -tyyppisen akustisvoittoinen alusta loppuun, mutta Nick Caven dramaattisuutta ei tietenkään pystytä saavuttamaan (no eihän siihen pysty kukaan).
Jollain tavoin Piski muistuttaa myös vaikkapa The Tindersticksia, pari vuotta sitten Suomea kiertanyttä australialaista Devitationsia tai Weeping Willowsin alkuaikoja eli yhtyeitä, jotka ovat myöskin cavensa kuunneelleet ja muokanneet oman kevyemmän lähestymistapansa.
Hauska cavemainen yksityiskohta löytyy Toivomus-biisistä, jossa pyyntö esitetään Suomen Elvikselle eli Rauli 'Badding' Somerjoelle (, jonka toivotaan laulavan 'styge Elviksen'). Jos Piski haluaa leikitellä enemmänkin Badding/Elvis/Cave -jutuilla, niin suosittelen seuraavan albumin nimeksi Molemmat pojat nyt jo kuolleet.Yhtyeen biisimateriaali on mainiota ja sovitukset toimivia, mutta ensikuunteluilla minua oikeasti häiritsi kielivalinta. Englanninkielisillä teksteillä Piski olisi ollut suoraan samassa kerhossa mainittujen vertailukohteiden kanssa, mutta suomen kieli yhdistettynä mollivoittoiseen ei-perinteisesti rokkaavaan soitantaan pisti miettimään onko tässä kyse vaihtoehtorockista vai Radio Suomi –iskelmästä. Itse päädyin vaihtoehtorockiin, mutta onko sillä oikeastaan mitään merkitystä?
