(julkaistu Uutis-Häme Plus -lehdessä 3.10.2005)
Echo And The Bunnymen: Siberia (CD Cooking Vinyl)
Vuonna 1978 Liverpoolissa perustettu ja pari vuotta myöhemmin debyyttialbuminsa julkaissut Echo And The Bunnymen on ajankohtainen kahdestakin syystä. Syyskuussa ilmestyi yhtyeen yhdeksäs (tai kerettiläisen laskentatavan mukaan kymmenes) studioalbumi Siberia ja toiseksi viime vuosina on tullut uusia bändejä Iso-Britanniasta (Bloc Party, Franz Ferdinand, Kaiser Chiefs…) ja USA:sta (Interpol, Killers…), joiden musiikista kuulee, että 20 vuoden takaiset Bunnymen-albumit ovat pyörineet teinivuosina vinyylisoittimissa. Lisäksi mm. brittilistalla top tenia hätyytellyt Editors on haastatteluissa vannonut Pupumiesten nimeen.
Echo And The Bunnymen on aina musiikissaan pohjannut brittiläiseen punkiin, 70-luvun David Bowieen sekä 60-luvun amerikkalaiseen vaihtoehtorockiin tyyliin The Velvet Underground ja The Doors ja muodostanut omanlaisen tunnistettavan melodramaattisen soundinsa, joka on vuosien saatossa kasvanut suuremmaksi, mutta ei kuitenkaan sellaiseksi, jota kuvataan haukkumasanalla tuotettu. Jos yhtyettä pitäisi lyhyesti kuvata, hommasta selviäisi ilmaisulla ”tyylitajulla tehtyä hieman synkeämielistä kitarapoppia”.
Alkuaikoinaan Bunnymen oli osa 70/80-lukujen vaihteen post punk –liikettä, mutta jo toisella levyllään yhtye hieman kaupallisti ilmaisuaan ja saavutti ensimmäisen top ten –sijoituksensa. 80-luvun puolessa välissä Bunnymen listattiin yhdessä U2:n ja Simple Mindsin kanssa brittirockin tärkeimmiksi toivoiksi. U2 kasvoi maailman suurimmaksi bändiksi, Simple Minds stadion-luokkaan, mutta vain väliaikaisesti ja Bunnymen jatkoi tasaisen suosion uraansa hajoamiseensa (1988) asti saavuttaen numeroissa mitattavaa menestystä, mutta myös vahvaa fanikannatusta.
Bunnymenin toinen elämä alkoi 1995 varovaisesti perustajajäsenten Ian McCullochin ja Will Sergeantin Electrafixion-yhtyeellä, josta parissa vuodessa muodostui uusi Echo And The Bunnymen, joka on nyt edennyt neljänteen albumiinsa.
Toisella kierroksella Bunnymen on tehnyt hienoja albumeja, mutta suosio on jatkuvasti mennyt alaspäin. Musiikillisesti yhtye ei ole 80-lukuisessa terässä, mutta ilman parempaa menneisyyttään Bunnymenissa ei olisi muuta moitittavaa kuin liiallinen tasaisuus. Siberialla on komeita biisejä kuten avauskaksikko Stormy Weather ja All Because of You Days sekä In the Margins ja Everything Kills You ja albumi on minunkin soittimessani pyörinyt tiuhaan pelkästä kuuntelemisen halusta. Levyllä on kuitenkin deja vu –tunnelma, mutta onneksi pystyn paikallistamaan, että olen kuullut jutut aiemmin Bunnymenin vanhemmilla levyillä enkä minkään toisen bändin tuotannossa. Samoin on jotenkin hienoa, että en pysty nimeämään viittausta mihinkään tiettyyn biisin, vaan yleisellä tasolla Bunnymenin tuotantoon. Bunnymen on luonut kokonaisuuden ja tunnelman, joka on totaalisesti bändin omaa.
Tätä kirjoittaessani alan kallistua siihen suuntaan, että Siberia on nyky-Bunnymenin paras albumi ja useat soittokerrat eivät johdu pelkästä uutuuden viehätyksestä, vaan siitä että yhtye on oikeasti onnistunut tekemään edeltäjiänsä paremman albumin. Yhtyeen uraa 20 vuotta seuranneena toivon sydämeni pohjasta, että Siberia menestyy ja löytää paikkansa top tenista, jossa yhtye ei ole vieraillut sitten vuoden 1997 paluualbuminsa Evergreenin jälkeen.