Haastattelu - Fields of the Nephilim

(julkaistu lyhyempänä versiona Sue-lehdessä 12/2005)

”I am the Nephilim” julisti Carl McCoy vuonna 1991, kun Fields of the Nephilim hajosi. ”I am the Nephilim” julistaa Carl McCoy vuonna 2005, kun Fields of the Nephilimilta ilmestyy ensimmäinen studioalbumi 15 vuoteen.

Englantilainen Fields of the Nephilim oli yksi 80-luvun brittigootin merkittävimmistä bändeistä ja yhä edelleen bändin nimestä johdettua adjektiivia käytetään aktiivisesti, kun kuvaillaan nuoremman polven rokahtavia gothic-bändejä.
Yhtyeen ura alkoi vuonna 1984 ja seuraavana vuonna bändi julkaisi ensimmäisen levynsä omakustanteena. Komea neljän biisin 12”EP Burning The Fields vakuutti mm. Beggars Banquet -levy-yhtiön, joka otti yhtyeen talliinsa ja sittemmin julkaisi studioalbumit Dawnrazor (1987), Nephilim (1988) ja Elizium (1990) sekä live-levyn Earth Inferno (1991).
Lokakuussa 1991 Fields of the Nephilimin tarina päättyi laulaja Carl McCoyn ja muun bändin erimielisyyksiin. Hajoamisen jälkeen McCoy kasasi uuden yhtyeen, antoi sille nimeksi Nefilim ja säilytti sanoitusmaailman, joka on ottanut vaikutteita mm. sumerilaisesta muinaiskulttuurista, pakanallisesta Raamatun tulkinnasta ja okkultisti Aleister Crowleyn maailmankatsomuksesta. Musiikillisena uutuutena mukaan tuli death metal –vaikutteet ja ainoa albuminsa Zoon ilmestyi keväällä 1996.
Kultakauden kokoonpanon, eli McCoyn lisäksi Wrightin veljekset Nod ja Paul sekä Tony Pettit, huhuiltiin palaavan yhteen, mutta toisin kävi. Wrightin veljekset jättäytyivät pian pois kyydistä ja McCoy sekä Pettit ryhtyivät työstämään albumia, joka ei koskaan valmistunut, mutta kuitenkin ilmestyi. Surullisen kuuluisan Fallen-albumin (2002) jälkeen alkoi hiljaisuus, joka rikkoontui marraskuussa hienolla Mourning Sun –albumilla eli tyylikkäällä paluulla 80/90-lukujen vaihteeseen.

Soittajien haamuja

Nykyään Fields of the Nephilim on Carl McCoy sekä joukko vierailevia muusikoita, joiden henkilöllisyyttä ei ole toistaiseksi kerrottu. Aidon goottilaisen tyylin mukaisesti vierailijat eivät ole guesteja vaan ghosteja.
- Minulla ei ole ollut kiinteää kokoonpanoa vuosiin ja siihen ei ole varsinaisesti mitään syytä. Luovan työn teen itsekseni ja minulla muusikoita, joille voin soittaa kun tarvitsen apua äänityksiin, Carl McCoy kertoo matalan miehekkäällä äänellään puhelimeen ja kiihdyttää tahtiaan, kun pohdin, että ghost-muusikot eivät ole varmaankaan Wrightin veljekset ja Tony Pettit.
- Ei, ei ei ei, en ole työskennellyt heidän kanssaan vuosiin. Fields of the Nephilimin tehdessä comebackin he olivat mukana, mutta homma heidän kanssaan ei toiminut toivotulla tavalla.
Alun perin Fields of the Nephilim oli kiinteä ryhmä, joten on syytä tiedustella, mitä ex-jäsenet miettivät siitä, että Carl on ominut nimen nykyiselle bändilleen.
- En tiedä enkä edes välitä. Minä olen ollut mukana alusta alkaen ja niin kauan kuin nimessä on Nephilim, se on tärkeää minulla ja minä en välitä heidän mielipiteestään. Nephilim on ollut iso osa elämääni ja Nephilim on enemmänkin koko konsepti kuin pelkkä nimi
Ja ilmeisesti asiaa ei ole oikeasti edes tiedusteltu. Wrightin veljesten Carl tiesi musisoivan Last Rites –yhtyeessä, mutta muut (viitannee ilmeisesti enemmänkin Pettitiin kuin Gary Whiskeriin tai Peter Yatesiin) ovat Carlille vanhaa biisiänsä lainaten ”dead but dreaming”.

Jäähäkki Norjassa

Jälkikäteen tarkasteltuna Carl McCoy luonnehtii Nefilimin Zoon-albumin osaksi yli 20-vuotiasta Nephilim-saagaa, mutta samaan tarinaan ei mahdu vuonna 2002 julkaistu Fallen-albumi, joka pitää sisällään keskeneräisiä demoja, joita Carl teki yhdessä Tony Pettitin kanssa mielessään paluualbumi Fields of the Nephilim –nimellä.
- Ei. Ehdottomasti ei. Me teimme nauhoituksia, mutta niitä ei ollut tarkoitus julkaista. Joku, tai tiedän kyllä kuka, julkaisi demot ja minä olin hyvin pettynyt tekoon, mutta en pystynyt estämään julkaisua. Harmi, että tuhlasin siihenkin aikaani. No nyt tiedän kenen kanssa ei tarvitse enää työskennellä tulevaisuudessa.
Kohteliaana miehenä Carl ei mainitse nimeltä Pettitia eikä myöskään ohariin osallistunutta Jungle Recordsia, mutta lievää katkeruutta äänessään hän palaa uudemman kerran aiheeseen, kun kysyn miksi Mourning Sun ilmestyy vasta yhdeksän vuotta Zoonin jälkeen.
- Mourning Sunin nauhoituksiin meni vuosi, mutta aloitin levyn valmistelun kolmisen vuotta sitten. Minun näkökulmastani levy valmistui nopeasti. Nauhoitussessioiden välissä oli taukoja, mutta kokonaisuudessaan äänityksiin aikaa kului noin vuosi.
- Zoon-levyn jälkeen tympäännyin levy-yhtiööni (Beggars Banquet), mutta he eivät halunneet antaa minun irrottautua sopimuksesta, joten en voinut julkaista musiikkia neljään vuoteen. Nauhoittelin paljon musiikkia ja pidin itseni vauhdissa tuolla tavoin. Sopimuksesta vapauduttuani aloin nauhoittaa materiaalia, josta tuli Fallen-albumi, mikä sitten menikin pieleen ja tavallaan kadotin yhden vuoden elämästäni.
Mourning Sun on nauhoitettu Carlin omassa The Ice Cage -studiossa, joka itseasiassa on mobiilistudio eli nykyaikaisesti valikoima liikuteltavaa äänityskalustoa. Ja on liikkuvuutta on hyödynnettykin kiitettävästi.
- On erittäin mukavaa, että voimme kuljettaa laitteiston minne tahansa haluamme ja nauhoittaa vaikkapa keskellä ei mitään, jos paikka tuntuu sopivalta. Mourning Sun on nauhoitettu useammassa paikassa Englannissa sekä Pohjois-Norjassa paikassa, jonka nimeä en pysty edes lausumaan. Nimi kuulosti kyllä kovin hauskalta ja siellä oli todella kylmä.
Varmistin, että kuulinko oikein eli Norjassa ja aloimme keskustella pohjoismaisesta kylmyydestä sekä siitä, että kylmyys on aina parempi kuin kuumuus ja lopulta harmikseni unohdin kysyä Carlilta miksi yhdeksi äänityspaikaksi nimenomaan valikoitui Pohjois-Norja. Ehkäpä se mahtui kriteeriin ’keskellä ei mitään’.
Oma studio mahdollistaa myös sen, että Mourning Sunin seuraajakin on jo edennyt suunnittelua pidemmälle.
- Uutta materiaalia olemme jo nauhoittaneet ja toivottavasti jo ensi vuonna olisi jo uutta julkaistavaa. En ole varma aikatauluista, mutta joka tapauksessa uutta materiaalia on työn alla.
Demojen nauhoittaminenkaan ei enää pelota, sillä en jakele enää nauhoituksia ympäriinsä ja olen tarkka siitä kuka käsitteleen raakamateriaaliani. Nykyinen levy-yhtiöni (saksalaisen SPV:n alamerkki Oblivion) on erittäin professionaali, joten ei ole pelkoa.
Pelkäksi levybändiksi Fields of the Nephilim ei aio jäädä, vaan keikkojakin on suunnitteilla.
- Lähdemme kiertueelle ensi vuonna ja haluaisin tulla Suomeen ja muutenkin keikkailla paikoissa, joissa emme ole aiemmin käyneet. Olen kovin innoissani, kun pitkästä aikaa pääsen kiertueelle.
- Ghost-muusikoiden henkilöllisyys selviää, kun muutkin yksityiskohdat kiertueesta selviävät, mutta joka tapauksessa bändistä tulee paras Fields of the Nephilim, joka on koskaan nähty.
Carl McCoy on tullut suomalaisen sukunimikaimansa tavoin tunnetuksi hatuistaan, joten viimeisenä asiana haluan vielä tietää onko Carlilla ollut puhelinhaastattelun aikana hattu päässään.
- Itse asiassa ei, vaan hattu on tässä vieressäni.

Hajahuomioita

Reggae OK.

Englantilainen journalisti Mick Mercer, joka on lehtiartikkeleiden lisäksi toimittanut useita kirjoja aiheesta gothic rock, kirjoitti vuonna 1991 julkaistussa kirjassaan Gothic Rock, että Carl McCoy olisi ennen Fields of the Nephilimia soittanut reggae-bändissä. Asia on aina hieman vaivannut minua, joten päätin ottaa selvää.
- Olin nuorena mukana monenlaisissa bändeissä ja en tiedä oliko niillä edes mitään erityistä tyyliä, mutta en kyllä sanoisi, että mikään niistä olisi ollut reggae-bändi.
Eli suoraan kysymykseen epäsuora vastaus ja jäämme epäilemään, että Mercer on kirjoittanut totuuden.

HIM

- Tottakai tiedän HIMin, Carl vastasi suomalaishenkiseen kysymykseeni ja muisteli nähneensä yhtyeen livenä. HIMin soundia Carl kommentoi kaupalliseksi ja päätti puheenvuoronsa Suomen vientituotteesta.
- On sääli, että jotkut bändit kaupallistavat soundiaan lyödäkseen läpi Amerikassa.

The Sisters of Mercy

Eldrichtin toimet ovat arvoituksellisia, joten aina kannattaa yrittää löytää reittejä tietojen kaivelemiseen. Carlista ei kuitenkaan ollut apua
- En ole olllut missään yhteydessä The Sisters of Mercyyn 80-luvun jälkeen, enkä tiedä mitä heillä on tekeillä tai ovatko he ylipäänsä olemassa.

Haastattelu - Boys of Scandinavia

(julkaistu lyhyempänä versiona Sue-lehdessä 12/2005)

Boys of Scandinavian nimeksi sopisi paremmin Not the Boys of Scandinavia, sillä kolmikko pitää majapaikkaansa sopivasti Skandinavian molemmin puolin. Yhtyeestä 2/3 asuu Helsingissä ja se kolmas jäsen Manchesterissa.

Boys of Scandinavian debyyttialbumi Kill the Party ilmestyi marraskuussa ja se esittelee toinen toistaan parempia biisejä, joiden yhteisnimittäjänä toimii post punkin ja electro funkin symbioosi. Vaikka albumikin on jo tehtynä, silti kyseessä ei ole bändi aivan perinteisessä mielessä.
Juhana Lahtinen: - Boys on saanut alkunsa ennenkaikkea tuotantotiiminä. Remix- ja omat tuotannot ovat sitten johtaneet myös ensimmäisen oman albumimme valmistumiseen. Lisäksi olemme tehneet myös Dj-juttuja kaiken ohessa yhdessä ja erikseen.
Mulle levyjensoittaminen on osa omien tuotantojen tekemistä ihan sillä simppelillä logiikalla, että levyjä soittaessa voi livauttaa oman työn alla olevan jutun muiden biisien sekaan ja fiilistellä sen toimivuutta. Levyjensoittamisessa on myös erityyppinen vinkkeli biisin toimivuuteen ja tanssittavuuteen. On paljon hienoja biisejä, jotka eivät välttämättä toimi dj-setissä. Mä olen koittanut kuitenkin katsoa Boysien osalta, että ainakin osa toimisi hyvin myös siellä.
Teemu Metsälä: - Me ollaan Juhanan kanssa käyty dialogia musiikin tekemisesta lähes tylsyyteen asti, toistemme projekteja ihaillessa ja myos kriittisesti kommentoimassa. Jostain syystä emme osanneet aiemmin kokeilla, mitä saisimme yhdessa aikaan. Ehkä luulimme olevamme liian kaukana toisistamme musiikillisesti, Juhana hieman perinteisempanä indie-kitaristina ja minä electro-henkisenä ja tyylillisesti sekavana art-pop -suharina. Suhteemme erikoisuuteen vaikuttaa se, että olen viime vuodet asunut Manchesterissa, joten meidän kommunikointi on väistamättä ollut usein täynnä jälleennäkemisen riemua.
Juhana: - Levyä on väännetty aika paljon netin yli. Olemme kyllä ottaneet käyttöön about kaikki tavat vaihtaa työtiedostoja ja kommunikoida verkossa. Tämä on mun mielestä ollut hieno työtapa ja vaikuttanut paljon siihen, että olemme pystyneet keskittymään nimenomaan musiikkiin. Luonnollisesti studiotyötä on tehty myös yhdessä nauhoitusten osalta, mutta valtaosa sävellys- ja tuotantoduunista on tehty akselilla Helsinki-Manchester erikseen ja yhdessa ruuvaten.
Teemu: - Mielestäni Boysia ei vielä bändinä ole ollut olemassa fyysisesti, mutta tilanne muuttuu dramaattisesti joulukuussa. Jos olisimme rakentaneet Boys-soundia treenikämpallä, kuulostaisi levy varmasti erilaiselta. Levyä tehdessä useampi kuin yksi ohjelma on otettu haltuun, ja molempien aiempia tuotantokokemuksia hyödynnettiin kovasti. Kahden studion systeemissä pystyimme tekemaan todella nopeita vetoja, esim. Hallucination-biisin kuoromelodiat lauloin sisään heti, kun tulin kotiin huumantuneena Arcade Firen keikalta ja se muutti kappaleen rakenteen ihan viime
hetkellä. Välillä olimme hieman peloissamme kuinka vauhdikkaasti muutimme asioita, mutta se kuuluu myös levyn tunnelmassa.

Työjako hallinnassa

Alun perin Boys of Scandinavia oli tuotantoyksikkö, joka teki omien biisiensä lisäksi tuotantoja ja remixejä manchesterilaiselle Rogerille sekä Violalle. Viime vuonna ilmestyneellä ensimmäisellä omalla biisillään (Worse Than a Girl –biisi kahtena eri versiona Music is Better Volume One –kokoelmalla)esittäjänä oli vielä BoS featuring Tuomo Kuusi, mutta nykyään featuringia ei enää käytetä.
Juhana: - Minä ja Teemu sävellämme, tuotamme ja remixaamme yhdessä molemmat vähän eri painotuksin toisiamme täydentäen. Tuomo osallistuu biisien rakentamiseen laulamalla jo demovaiheessa, ja tulkintojen pohjalta sovitustyötä tehään lisää. Livebändissä Tuomo laulaa, Teemu soittaa bassoa ja syntikoita ja minä kitaraa. Lisäksi liveen kuuluu oma
miksaajavelhomme Mikko Ojanen, joka on tärkeä osa live-soundia.
Teemu: - Ainutlaatuisen kitarasoundinsa johdosta Juhana on enemmän vastuuussa kokonaissoundista, minä taasen sanoista ja laulumelodioista sekä groovesta basistin roolissa., soinnutus ja ohjelmointi -osaston mennessä melko tasan. Musiikillisesti tulemme hyvin toimeen, sillä Juhanalla on vahva kokonaisnäkemys ja äärimmaisen rento staili soittaa kitaraa, ja minä taasen olen kulmikkaampi ja rönsyilevämpi ideoiden suhteen. Tästä huolimatta lopputulos ei ole kompromissi vaan enemmänkin dynaaminen synteesi aika erilaisista vaikutteista.
Juhana: - Boys aloitti remix-meiningilla ja siitä aiomme pitää kiinni myös jatkossa. Emme ole kuitenkaan kovin tarkkoja profiloitumisesta dj/remix/bändi-osastoille, koska ne ovat kaikki meille luontevia ympäristöjä nauttia musiikista.
Teemu: - Kun puuhaamme oman Boys-materiaalin parissa, on Tuomo täysillä mukana
menossa. Tuomo tuli mukaan siinä vaiheessa kun etsimme soundiin sopivaa lauluääntä ja hänen laulunsa vei monia sovituksia tyylillisesti uusiin ja mielenkiintoisempin maisemiin. Odotan myös innolla näkeväni Tuomon livenä, Teemu jatkaa Tuomon esittelyä ja viittaa livellä tuleviin keikkoihin eikä ensimmäiseen henk.koht. tapaamiseen.
Tuomo: - Tähän saakka Jussi ja Teemu ovat tuottajien ja säveltäjien rooleissa joutuneet raatamaan enemmän minuun verrattuna, mutta keikkojen myötä tilanne tasoittuu. Levyn suhteen mun rooli oli tuoda näkökulmia omalla laulullani ja se näkyy siinä, minne biisejä lähdettiin viemään Worse Than a Girl -kappaleen jälkeen.

Tyylit sekaisin

Boys of Scandinavian tyylisuunta on post punkin ja electro funkin sekoitus ja vaikka maailmalla on ko. genren toisessa aallossa toimittu jo muutamia vuosia, niin Suomessa BoS taitaa olla ensimmäinen levyttäjä (siis toisen aallon, ensimmäisen aallon bändeistä tunneituin oli Hefty Load, joka julkaisi albuminsa vuonna 1983). Miten tällainen yhdistelmä on päätynyt BoS:n kotikentäksi?
Juhana: - Tämän jutun kierrätys ja vaikutteet olivat ilmassa kun Boys-tuotantoja aloitettiin. Siellä on paljon sellaisia elementtejä, jotka kuuluvat mun suosikkeihin ajalta ennen tätä kierrätystä. Mun mielestä Boys-soundista on löydettävissä edellä mainittujen lisäksi aika paljon muitakin vaikuttimia ja mä en usko, että me koemme itseämme puhtaasti funk/post punk -bändiksi.
Teemu: - Se, että meidän tyylipaletti on kalleellaan punk-funkin suuntaan, johtuu siitä että olemme samoilla apajilla kuin ne projektit, jotka yhdistivät elektronista beattia, funkkia ja kitararäminää aikoinaan ilman ennakkoluuloja ja raja-aitoja. Post punkin näen ennenkaikkea musiikillisena idelogiana. Kärjistaen, jos punk olisi sitä että kitaraa hakattiin ilman, että osattiin soittaa, post-punkissa ymmärrettiin myös soittamattomuuden merkitys, ilman etta osattiin soittaa.
Tuomo: - Mua tää tyylilajikysymys ei ihan hirveesti rassaa ja mun puolesta sellaiset tyypit, jotka vannoo ainoastaan jonkun tietyn tyylilajin – vaikkapa electron - nimeen vois lähettää kuuhun. Musiikkia täytyy lähestyä mahdollisimman vapaasti ja hyvää löytäen melkein ihan mistä vaan. Funk kuuluu meidän musiikissa tarttuvina bassolinjoina, jotka ovat melkeinpä ydin monelle kappaleelle. Electron osuus muodostuu konejutuista, mutta niihin kyllä vaikuttavat myös jälkeenpäin yleisemmin klubimusiikissa, jopa trancessa, esiintyneet elementit. Post punkin sijaan näkyvät mielestäni ehkä enemmän 70-luvun lopun ja sen jälkeisen new waven vaikutukset ilmaisun rohkeudessa ja tinkimättömyydessä, tosin uuden vuosituhannen vinkkelistä. Eli kasassa on kai aikalailla meidän oma näkemyksemme musiikista, joihin on kovin voimakkaasti vaikuttanut nuo mainitut genret.

Levyhylly

Tutustuessani Kill the Party –albumiin löysin vaikutteita mm. Rapturelta, !!!:lta, Joy Divisionilta, Heaven 17:lta. Tunnustatteko kuunnelleenne mainittuja bändejä? Entäs mitä muuta löytyy levylautaselta?
Juhana: - Tunnustan. Mulla on itselläni elektronisen-, popin ja synkkistelymusiikin teko- ja kuuntelutausta. Huomaan nykyään olevani ennakkoluulottomampi musiikin suhteen kuin ennen. Viime viikkoina on tullut kuunneltua The Fallia laajasti, uutta Colderia sekä Reginan hienoa debyyttiä.
Teemu: - Kaikki listan yhtyeet löytyvät levyhyllystä... artsumpi futuwave-roina ala Lauriee Andresson, alkuperäinen Human League, josta syntyi myos Heaven 17, John Foxx ja Ultravox ja Midge Uren tuotannot ovat selkeitä vaikuttimia, perinteisistä bändeistä Talking Heads, A Certain Ratio ja Paul Haigin Josef K ovat hyviä reffuja. Disco-vetoisemman post-punkin puolelta tietysti PIL ja uusimmista bändeistä eniten olen tykästynyt Ladytronin ultra-autistiseen pastissimeininkiin sekä tietysti Broadcastiin. Kautta linjan uuden polven artistipohjainen electro-pop on hieman hampaatonta, ehkä siksi että kaupallisella puolella tyttö- ja poikabändituotannot ovat suoraan samalla haaskalla, ja tekevat asiat usein selkeästi paljon paremmin, vaikka Suomessa Regina taitaa kyllä näyttää aika monelle tällä hetkellä missä kaappi seisoo.
Tuomo: - Tietysti me ollaan noita kuunneltu ja ne onkin tehny hienoja juttuja! Mä kuuntelin äsken berliiniläistä Kissogramia joka on aika röyhkeetä ('Forsaken people come to me...'), sitä ennen Violan uutta todella hienoa levyä.

Kansainvälisyyttä

Kill the Partyn ovat julkaisseet yhteistyössä manchesterilainen Mate Recordings, joka on aiemmin julkaissut mm. Music is Better –kokoelman sekä BoS-materiaalia 7”-sinkkuina ja mm. Violan levyistä tuttu helsinkiläinen If Society, joten meininki on heti alkajaisiksi kansainvälinen.
Juhana: - Mä toivon, että albumi julkaistaisiin mahdollisimman monessa maassa. Sinkut ja remixit leviävät jo tällä hetkellä aika hyvin.
Teemu: - Etenemme rauhallisesti, pää pilvissä ja jalat maassa tämän suhteen. Ennen joulu-tammikuun Suomen-keikkoja ei voi oikeasti arvioida, mihin muskelit riittävät. Soitellen sotaan!

Sing If You’re Glad to Be Gay

Yhtyeen nimi sekä muutamat biisit (esim. Good Looking) ovat jotenkin gay-henkisiä. Miten yhtyeessä tähän mielipiteeseen suhtaudutaan?
Teemu: - Bändin nimi oli alun perin puolihumoristinen heitto, BoSissa oli kuitenkin hyvä klangi ja se kertoi meistä omalla tavallaan aika paljon, paljastamatta kuitenkaan ihan kaikkea. Minulle pop-musiikki on melkoisen vakava ja ambivalentti taidemuoto ja minun vaikea suhtautua meidän musiikkiin minkäänlaisena poliittisena voimavarana. Tunnelmaltaan BoS-maailma on romanttisen epätoivon ja väkivaltaisen hurmion täyttämä kaaostila ja tätä taustaa vasten riisutut ja avoimet lyriikat ovat väistämättä kohteena erilaisille tulkinnoille. Kaikki tarpeellinen on sanottu levyllä ja jokainen voi vetää johtopäätöksensä. Good Looking -biisin sanoituksen innoittajana oli miellyttämisen tarpeen mekaniikka, sillä kauneuden ja pinnallisuuden alla piilee kaikenlaisia tarkoitusperiä. Mielestäni sanoitusten uudelleenselittely ja tulkintojen pohtiminen voisi antaa niille vääränlaista painoarvoa, ja minulle BoS-todellisuus on moraalista vapaa vyohyke.
Tuomo: - Boys of Scandinavia nimenä assosioituu mulla vaaleahipiäisten Risto Reippaiden kesäretkeen ja kaikkihan sen tietää, mihin se sellainen retki johtaa... Se, että haluaako tähän liittää seksuaalisen suuntautumisen, on kunkin oma asiansa. Kannustan toki henkilökohtaisesti jokaista kaappiinsa sulkeutunutta poikaa ja tyttöä, tulemaan sieltä ulos ja tanssimaan vapauden hurmoksessa. Ja silloin ei tee ollenkaan pahaa sanoa itselleen: "Good looking, I must be good looking”.