tag:blogger.com,1999:blog-124596572011-04-22T00:42:17.200+03:00visuaalisesti vaimea, tekstisisällöltään toimiva verkkopopjulkaisuPlastic Passionnoreply@blogger.comBlogger151100tag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1145297808847939072006-04-17T20:59:00.000+03:002006-04-17T21:28:52.496+03:00<span style="font-size:100%;"><span style="" lang="EN-GB"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>Viola: Anything Can Stop Us </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><o:p style="font-weight: bold;"></o:p><br /><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><span style="font-weight: bold;">(If Society</span><o:p style="font-weight: bold;"></o:p>)<br /><span style="font-weight: bold;">Arvosana: 9</span><o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="" lang="EN-GB"><!--[if !supportEmptyParas]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>Kaksikoksi kutistuneen Violan ulkoiset muutokset ovat suuremmat kuin albumilta kuuluu. Anything Can Stop Us on melko pitkälle sellainen kuin debyyttialbumi Tearcandy ja remix/kone-levy Melancholydisco yhdessä antoivat odottaa: Synkeähköä syntsapoppia välillä elektronisemmin ja välillä orgaanisemmin.<br />Levy alkaa komeasti Utopia Frailwaylla, joka tuo mieleen Kiss Me -ajan <span style="font-weight: bold;">The Curen</span>, mutta heti kakkosbiisi Breathtakerin alussa tunnelma muuttuu sähköisemmäksi, mikä määrittelee pidemmällekin levyn linjan. Ja vaikka orgaanisuus alkaa väistymään, niin komeus onneksi jää.<br />Mediatiedotteessaan yhtye ilmoitti, että goottileimasimet voidaan unohtaa Violan yhteydessä tämän levyn myötä ja totta se taitaa ollakin. Violan synkistely on enemmänkin romanttista melankoliaa kuin maailmantuskaa, joka helposti gothic rockiin liitetään.<br /><span style="font-weight: bold;">New Order</span> tulee yhä edelleen mieleen Violaa kuunnellessa, mutta uutuutena huomasin, että välillä yhtye kuulostaa kaikessa kaihomielisyydessään <span style="font-weight: bold;">The Crashilta</span>.<br />Yksittäisistä biiseistä parhaiten toimivat Utopia Frailway, Viola-asteikolla äkkiväärä Tedium Rock, pianoballadi Anything Can Stop Us ja rullaava (A) for Apathy eikä se viimeisenä kuultava nimetön bonusbiisikään hullummalta kuulosta, vaikka ovat yrittäneen biisin piilottaa.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /><o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><!--[endif]--></p><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>Ypö-Viis: Karhulan poikii live<br />(Woimasointu)<br />Arvosana: 9</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Oikea punk-bändi ei levytä oikealle levy-yhtiölle, joten Ypö-Viis oli Suomen ensimmäinen levyttänyt punk-bändi. Ensimmäinen sinkkunsa (tai oikeastaan 1-puolinen EP) oli omakustanne, mutta ensimmäisen albuminsa yhtye teki omalle Karva-levyt –merkilleen. Studioon ei turhaan menty, vaan levy nauhoitettiin livenä karhulalaisessa discossa kaksiraitanauhurilla ja lopulta levylle kaiverrettiin 15 biisiä riemukasta punk-räimellystä, jossa energia oli a ja o, soittotaito sopivasti sinnepäin ja soundit samanlaisesti raa’at kuin vaikkapa Microvox-äänityksissäkin. Biisit, kuten Energia on A ja O, Mari pogoaa, TV valehtelee ja Kotka palaa (The Clashin</span> London’s Burning) ovat täydellisen hienoa DIY-punkia.<br />Woimasointu on julkaissut kadonneen klassikon 26 vuotta alkuperäisjulkaisun jälkeen CD:nä ja pakettia on täydennetty kiitettävästi. Alun perin levyltä poisjääneet, mutta samalla keikalla äänitetyt Mikkitelineestä on puolet minun sekä Ramones ja Stravinsky täydentävät alkuperäisen albumin ja bonuksina kuullaan yhtyeen one off –paluukeikalla (v. 1994) nauhoitetut viisi biisiä, vuonna 1978 äänitetty neljän biisin demo (mukana The Clash -käännös Nyt mua kyllästyttää USA) sekä kadonneeksi luultu studioäänite Topi tahtoo tähdeksi vuodelta 1980.<br />Tällaisia julkaisuja tarvitaan lisää!</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <o:p></o:p><br /><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;" lang="EN-GB">Ultranoir: Suffer No Fiction<o:p></o:p><br />(Quiet Life Records)<o:p></o:p></span><br /><span style="font-weight: bold;">Arvosana: 8</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Tamperelainen kolmen pojan ja yhden tytön muodostama androgyyni-imagoon luottava Ultranoir on tehnyt debyyttialbumin, jolla melkein kaikki on paremmin kuin hyvin. Musiikkiaan yhtye luonnehtii itse koomapopiksi ja kansanomaisesti ilmaistuna se voisi olla vaikkapa gootahtavaa <span style="font-weight: bold;">Depeche Modea</span> tai syntsapoppailevaa The <span style="font-weight: bold;">Curea</span>.<br />Ahkera keikkailu ja aiemmat pikkujulkaisut ovat luoneet odotuspohjaa levylle, mutta albumi ei kuulosta siltä, että se olisi tehty liian nopeasti kysyntään vastaten. Pikemminkin biisit, soundit ja sovitukset kuulostavat harkituilta ja sellaisilta, joita yhtye lienee tavoitellutkin. Ultranoirin soundin perustana ovat kevyet konerummut, tiukat <span style="font-weight: bold;">Peter Hook</span> –bassot, kaiutetut Cure-kitarat ja valikoima syntikoita moneen lähtöön. Soitinten kokonaisuus toimii niin hyvin, että paikoitellen suorastaan suututtaa laulusolistin epävireinen ja oudolta englannilta kuulostavat suoritukset. Parhaimmillaan, esim. biiseissä Schoolboy Deathwish ja Petals, paketti on niin hyvin kasassa, että lauluun ei kiinnitä huomiota, mutta keveimmissä poppiksissa Angst Macht Frei ja Everything Else Less laulu suorastaan hyökkää päälle häiritsemään. Tuotannollisesti levy on muuten hyvällä mallilla, joten vokaaleitakin olisi pitänyt hieman enemmän tuottaa vanhoilla hyvillä kätkemiskeinoilla kuten kuiskailulla, yliefektoinnilla ja tasobalanssoinnilla. Oikein kutkuttaa ajatella, kuinka upealta sinkkunakin julkaistu Reach Me, Helen Keller kuulostaisi, jos vokaalit olisivat muun biisin kanssa samalla tasolla.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><!--[endif]--></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="" lang="EN-GB"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="" lang="EN-GB"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>Johnny Boy: Johnny Boy<o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br />(Wild Kingdom)<br />Arvosana: 8</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Aikoinaan kuulin radiosta <span style="font-weight: bold;">Saint Etiennen</span> You’re in a Bad Way’n ja ihastuin suuresti. Hankin levyn ja huomasin, että So Tough -levy on mainio, mutta hittibiisin tasolle ei yltänyt yksikään toinen teos.<br />Viime syksynä kuulin Johnny Boy’n You Are the Generation That Bought More Shoes And You Get What You Deserve –singlen ja Johnny Marrin lailla ihastuin yhtyeen spectoriaanisen mahtavaan ja koneellisen orgaaniseen soundiin,<span style=""> </span>tarttuvaan säveleen ja ennen kaikkea nerokkaaseen biisinnimeen. Ilmaisusta tuli mieleeni Saint Etienne ja samalla syntyi jo ennakkoasenne tulevaan levyyn.<br />Asenteellisuutta tai ei, mutta nimettömän debyytin kuultuani olen edelleen sitä mieltä, että Generation on brittikaksikon ykkösbiisi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että levy olisi hitin ympärille (tai tässä tapauksessa perään) kasattu rahastusyritys. Levy on tasapainoinen paketti pätevää poppia ja seisoo linjakkaasti ensisinkun jalanjäljissä, mutta toki sieltä löytyy toinenkin kohokohta eli kivasti <span style="font-weight: bold;">Belle & Sebastiania</span> muistuttava Fifteen Minutes. Paikoitellen tulee mieleen <span style="font-weight: bold;">Manic Street Preachersin</span> Know Your Enemyn soundimaailma, mikä johtunee tuottaja <span style="font-weight: bold;">Dave Eringasta</span> sekä <span style="font-weight: bold;">James Dean Bradfieldin</span> osatuottajuudesta pitkänimibiisissä ja Johnny Boy Themessa.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><!--[endif]--></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><span style="" lang="EN-GB"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="" lang="EN-GB"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>Placebo: Meds<o:p></o:p><br />(Virgin Records)<o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br />Arvosana: 8</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Placebo on tehnyt kahdenlaisia levyjä, hienoja ja järjettömän hienoja. Vielä on viides albuminsa saanut liian vähän soittokertoja, mutta pelkään pahoin Medsin lopullisen arvosanan jäävän ainoastaan hienoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Medsillä ei olisi järjettömän hienoja lauluja.<br />Albumi alkaa komeasti nimikkobiisin akustisella kitaroinnilla starttaavalla vauhdikkaalla kaunopopilla ja päättyy yhtä komeasti maistiaissinkku Song to Say Goodbye’n särökitaroinnin ja pianokuvioinnin synkeän kauniiseen yhdistelmään. Väliin mahtuu 11 biisiä, joista jokainen on vähintäänkin hieno, mutta singlehittien tavoitteluun ei kaikissa ole aineksia. Parhaimmat hittiraaka-aineet löytyy tujun bassosoundin kuljettamasta Because I Want You’sta sekä rauhallisen vähäeleisestä Pierrot the Clown’ista.<br />Broken Promise –biisiin <span style="font-weight: bold;">Brian Molko</span> on saanut laulukumppanikseen <span style="font-weight: bold;">Michael Stipen</span>, mikä innostaa ajattelemaan mitä olisi ollut lopputuloksena, jos duettokaveriksi olisi lähes tunnistamattoman laulusuorituksen esittäneen <span style="font-weight: bold;">R.E.M.</span>-solistin sijaan napattu Placebon Wembley-keikalla vieraillut <span style="font-weight: bold;">Robert Smith</span>. Levy-yhteistyö olisi kruunannut molemminpuolisen ihailun.<br />Meds-albumilla Placebo kuulostaa entistä enemmän Placebolta eli yhtye on päässyt tavoiteltavaan vaiheeseen, jolloin levystä on vaikea sanoa mitään, mikä ei tietenkään tarkoita, että levy olisi mitäänsanomaton. Levy, jonka ensimmäisessä kertosäkeessä lauletaan ”Baby, did you forget to take your meds” ei voi olla mitäänsänomaton.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <span class="quote-0"><span style="" lang="EN-GB"><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;" class="quote-0"><span style="" lang="EN-GB"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>Stefano Panunzi: Timelines<o:p></o:p><br />(RES Records)<o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /><span style="font-weight: bold;">Arvosana: 8</span><span class="quote-0"><o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span class="quote-0"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Stefano Panunzi on pitkän uran tehnyt italialainen elokuvasäveltäjä, joka on valmistellut ensimmäisen sooloalbuminsa. Timelines on helppo luokitella proge-levyksi, mutta viittauksia löytyy mm. fuusiojazziin sekä ambientiin ja toisaalta soundimaailma on hyvinkin sähköisen moderni, mikä ei yleensä ole ensimmäinen mielikuva progesta.<o:p></o:p><br />Tähän levyyn oli helpompi tarttua, kun luin että J<span style="font-weight: bold;">apanin David Sylvian</span> on nimennyt Timelinesin yhdeksi viime vuoden suosikikseen ja bändikaverinsa <span style="font-weight: bold;">Mick Karn</span> vierailee nauhattomalla bassollaan useammassakin biisissä.<o:p></o:p><br />Muutenkin vieraslista on pitkä ja googlettamalla selvisi, että Panunzin vierailijat ovat tehneet pitkän ja arvostetun uran mm. Japan-jäsenten projekteissa. Nimellisesti kovin hahmo lienee trumpetisti <span style="font-weight: bold;">Mike Applebaum</span>, joka on soittanut mm. <span style="font-weight: bold;">Leonard Bernsteinin</span> ja <span style="font-weight: bold;">Ennio Morriconen</span> projekteissa.<o:p></o:p><br />Minulle oli mieluisa yllätys löytää täysin uudenlaista kuuntelumusiikkia ja huomata, että avaramielisyys on joskus paikallaan. <o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><!--[endif]--></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="" lang="EN-GB"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="" lang="EN-GB"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>Tigerbombs: Crazy Kids Never Learn<o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br />(Johanna)<br />Arvosana: 8</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Tigerbombs tuo mieleeni jonkun 80-lukuisen brittibändin, jonka musiikkia nauhoitin aikoinaan radiosta kasetille. Valitettavasti en muista mikä tuo nyyhkypopkokoelmaa piristänyt bändi oli, mutta sen kuitenkin uskon, että Tigerbombs ei tietoisesti apinoi anonyymia kasaribändiä. Tigerbombsin kakkosalbumi on niin vallatonta kaahailua, että sellaiseen vaaditaan 100% soittamisenriemua, jota ei pystytä siirtämään laskelmoituun kopioinnin ideologiaan.<br />Albumilla kuullaan Farfisa-urkuja, kirpputorikoskettimia, analogisia syntikoita ja kaikkea muutakin kivaa, jotka maustavat Tigerbombsin naivistista ja kotikutoista autotallikitarapoppia. Biiseissä on tarttuvuutta ja ne ovat täynnä pieniä kiinnostavia koukkuja kuten <span style="font-weight: bold;">Duran Duranilta</span> lainattuja tanssirytmejä, mikemonroemaisia pianojuoksutuksia, piristäviä hand clapseja…<br />Helposti voisi sanoa, että Tigerbombs kuulostaa ruotsalaiselta, mutta yhtye kuulostaa yhtä paljon ruotsalaiselta kuin vaikkapa <span style="font-weight: bold;">The Ark </span>tai<span style="font-weight: bold;"> Melody Club</span>. Tigerbombs kuulostaa yhtyeeltä, joka osaa yhdistellä kiehtovasti oikeita aineksia. Ehkäpä Tigerbombs kuulostaa japanilaiselta enkä viittaa valtioon vaan yhtyeeseen. Jos yhdistetään <span style="font-weight: bold;">Japanin</span> alkuaikojen glam rock ja loppuaikojen syntsailu ja korvataan liika taiteellisuus energialla ja laitetaan rutkasti sekaan poppimausteita, niin siinä voisi olla Tigerbombsin resepti.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><!--[endif]--></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;" class="quote-0"><span style="" lang="EN-GB"><!--[if !supportEmptyParas]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;" class="quote-0"><span style="" lang="EN-GB"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>The Decemberists: Picaresque<o:p></o:p><br />(Rough Trade)<o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /><span style="font-weight: bold;">Arvosana: 8</span><span class="quote-0"><o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span class="quote-0"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Minkähän takia promojen saatteeksi enää harvoin laitetaan infokirjeitä?</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <span class="quote-0">Minä olen aina luullut, että The Decemberists olisi brittibändi ja</span> <span class="quote-0">mielipide vahvistui entisestään kuunneltuani Picaresque-albumin. Yhtye on</span> <span class="quote-0">brittiläisellä tavalla (komedia)teatraalinen, vokalisti laulaa</span><span class="quote-0">pohjoisenglantilaiselta työväenluokalta opitulla aksentilla ja muutenkin</span> <span class="quote-0">meininki sellainen, että yhtye päätynyt tekemään kolmannen albuminsa</span> <span class="quote-0">englantilaiselle Rough Tradelle.<br />Musiikillisesti The Decemberistsissä on jotain samaa kuin vaikkapa <span style="font-weight: bold;">Belle &</span></span><span style="font-weight: bold;"> </span><span class="quote-0"><span style="font-weight: bold;">Sebastianissa </span>ja<span style="font-weight: bold;"> Divine Comedyssa</span>. Ilmavaa akustista soitantaa, jossa</span> <span class="quote-0">perinteisten poppisoitinten seassa kuullaan jousia, haitaria ja torvia</span> <span class="quote-0">harkitun tyylikkäästi luoden viihdekabareetunnelmaa.<br />Sanoituksellisesti The Decemberists on samoilla linjoilla kuin <span style="font-weight: bold;">Pulp </span>tai</span><span style="font-weight: bold;"> </span><span class="quote-0"><span style="font-weight: bold;">Leevi & The Leavings</span>. Tekstit ovat arkipäiväisen naivistishumoristisia,</span> <span class="quote-0">mutta samalla kaiken taustalla pyörii traagisuus, joka saa sopivassa</span> <span class="quote-0">mielentilassa olevan kuulijan piilottelemaan muutamaa kyyneltä.</span><br /><span class="quote-0">Nettisivujensa discografian mukaan levyltä ei ole irrotettu yhtään sinkkua,</span> <span class="quote-0">vaikka hittipotentiaalia löytyy poppismielessä avausraita The Infantasta</span> <span class="quote-0">sekä The Sporting Lifesta ja kolmanneksi sinkuksi kelpaisi hienosti hituri</span> <span class="quote-0">On the Bus Mall. Liki yhdeksänminuuttinen merimieslaulu The Mariner's</span> <span class="quote-0">Revenge Song ei taitaisi oikein sopia sinkuksi pituutensa takia, vaikka</span> <span class="quote-0">kaikessa jacquesbrelmaisuudessaan hieno onkin.</span><br /><span class="quote-0">Niin. The Decemberists on amerikkalainen, mutta ei periamerikkalainen.<o:p></o:p></span><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span class="quote-0"><!--[if !supportEmptyParas]--><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> <!--[endif]--><o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><span style="" lang="EN-GB"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="" lang="EN-GB"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font>The Fall: Fall Heads Roll<o:p></o:p></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><br />(CD Sanctuary)<br />Arvosana: 8</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font><font> Manchesterilainen The Fall oli yksi <span style="font-weight: bold;">John Peelin</span> suosikkibändeistä ja julkaisumäärältään The Fall on post punkin <span style="font-weight: bold;">Kari Peitsamo</span>. Pari faktaa, jotka on hyvä kaivaa muistista esille aina kun on aika tutustua uuteen The Fall –albumiin.<br />Tämän päivän sliipattuihin postpunkkareihin verrattuna The Fall on edelleen ihastuttavan nuhjuinen soundeiltaan ja paksua manchesteria puhelaulavan <span style="font-weight: bold;">Mark E. Smithin</span> henkinen nuhjuisuus tulee esille levylle asti välittyvänä harvahampaisuutena.<br />The Fall on parhaimmillaan kokeellisemmalla osastollaan eli tällä albumilla vaikkapa biiseillä Pacifying Joint, Blindness ja Trust in Me, mutta rokkaavimmissa perusbiiseissä The Fall on hieman liian tylsä ja itseääntoistava. Jos Fall Heads Rollia olisi lyhennety 4 biisillä ja 15 minuutilla, niin käsissä olisi parempi levy, jossa Smithin omintakeinen laulutapa ei alkaisi ärsyttämään.<br />The Fall on klassikkobändi, mutta jotenkin yhtye on kiehtovampi kirjojen ja netin kautta kuin kuunneltuna. Tosin discografiaa tutkiessa on vaara, että alkaa keräillä yhtyeen mitä obskuureimpia albumijulkaisuja ja siitä ei hyvää seuraa levyhyllylle eikä kukkarolle.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-114529780884793907?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1145036539694670742006-04-14T20:37:00.000+03:002006-04-14T20:47:19.253+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/Depeche%20Mode%20live.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/Depeche%20Mode%20live.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="font-size:78%;">julkaistu Suen nettisivulla www.sue.fi.</span></span></p><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;"><span style="font-size:78%;">kuva: Emanon</span><br /></span></p><p style="font-weight: bold;font-family:courier new;" class="MsoNormal"><br /></p><p face="courier new" style="font-weight: bold;" class="MsoNormal"><span style="font-size:130%;">Depeche Mode & The Bravery – live<br />Helsinki, Hartwall Arena 6.3.2006</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"> Alku oli hieman hankala. Parin tunnin junamatkan jälkeen Hjallishallin lippupisteestä ei löytynytkään lippuani ja herrasmiehenä kieltäydyin vastaanottamasta Helsingin Sanomien <span style="font-weight: bold;">Ilkka Mattilan</span> lippua, vaikka sitä minulle tarjottiinkin. Pienen tutkailun jälkeen päädyimme yhteistuumin siihen, että <span style="font-weight: bold;">Aku-Tuomas Mikkolalle</span> varattu lippu kuuluu minulle, joten pääsin sisälle.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"> Depeche Moden Touring the Angel –kiertueella tämän vuoden osuudella on supportina kiertänyt newyorkilainen <span style="font-weight: bold;">The Bravery</span>, joka viime vuonna sai julki debyyttialbuminsa. Levynsä oli lievä pettymys verrattuna muihin viime vuosien tuoreisiin post punk –bändeihin sekä An Honest Mistake –singleensä, mutta keikallaan bändi näytti olevansa levyä paremmassa vauhdissa. Biisit sekä soundit toimivat ja bändi tuntui olevan erityisen innostunut tehtävästään. Hieman synkistelevää uutta aaltoa, tilkka <span style="font-weight: bold;">Blondie</span>-discoa ja höysteeksi duranduranmaista tarttuvuutta oli The Braveryn resepti ja sillä yhtye varasti ansaitusti huomion puoleksi tunniksi ja loi hyvän odotustunnelman.<br />The Braveryn heikoin lenkki on kitaristi, joka on liian rokkaava – sekä soitoltaan että ulkonäöltään - muuhun yhtyeeseen verrattuna, mutta niin oli <span style="font-weight: bold;">Duran Duranillakin</span>.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"> <o:p></o:p><br />Depeche Moden lavalletulointron jälkeen keikka käynnistyi arvattavasti Playing the Angel –albumin tavoin A Pain That I'm Used to –biisillä ja loppuunmyydyn hallin yleisö oli heti mukana meiningissä.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Lavarakennelma muistutti miellyttävästi 70-lukulaista avaruustietokilpailustudiota. Syntikat oli piilotettu ufomallisten metallikuorien taakse ja katosta roikkui suurikokoinen avaruuspallo, joka toimi iskulauseautomaattina antaen yleisölle pieniä vinkkejä siitä missä milloinkin mennään.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="font-weight: bold;">Dave Gahanin, Martin Goren</span> ja <span style="font-weight: bold;">Andy Fletcherin</span> apuna kiertueella oli tutuksi tulleen tavan mukaisesti rumpali sekä kosketinsoittaja.<br />Martin Goren kiertuepukeutuminen on aina yksi mielenkiintoinen odotuksen kohde ja turneen nimeen viitaten Gore oli pukeutunut mustaksi enkeliksi. Päässänsä Gorella oli musta roomalaista kypärää muistuttava kangaspäähine, joten siipineen ja päätöyhtöineen yleisilme oli enemmän lintumainen, mikä tänä päivänä on kuoleman enkeliäkin pelottavampi juttu.<br />Fletch oli syntikkansa takana kuin kuka tahansa nuorekas nelikymppinen IT-ammattilainen ja Gahanilla oli aiemmiltakin kiertueilta tuttu ’tumma liivipuku ilman paitaa’-tyylinsä. Takkinsa Gahan riisui jo kolmannessa biisissä ja rokkimeininkiään vokalisti korosti hieromalla haaroväliään, joka oli hetken aikaa myös videoscreenin pääaiheena.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Soundit olivat kunnossa ja Depeche Mode oli sopivassa suhteessa rokkaava suurhallikeikalle. Martin Gore soitti lähes jokaisessa biisissä kitaraa ja ainoastaan Policy of Truthin, World in My Eyesin , Just Can't Get Enoughin ja Everything Countsin aikana Gorelle tuotiin lavalle oma ufokuorinen syntikkaständinsä.<br />Precious-hittinsä kuultiin jotenkin hieman vaisuna ja vaikka Gore kitaraa soittikin, niin yllättävästi intron ja väliosan kaiutetut kitaraiskut tulivatkin muun konemateriaalin mukana eivätkä live-soittona.<br />Gahanin kirjoittama Suffer Well jaksaa edelleenkin hämmästyttää hienoudellaan ja keikalla biisi toimi mainiona rauhallisemman osuuden lähtölaskentana. Tuoreen levyn kahdesta Goren laulamasta biisistä Helsingissä vuoron sai parempi eli Damaged People. Hienon tulkinnan jälkeen kuultiin vielä toinenkin Goren soolonumero eli Home, jonka aikana pallolla välkkyivät vuoronperään erikieliset käännökset biisinnimestä ja koska Suomessa oltiin, niin kierros alkoi tietenkin koti-sanalla. Rauhallisesta tunnelmasta huolimatta Gorelle tuli ilmeisesti lämmin, sillä roomalaispäähine viskattiin lavamiksaajalle.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Gahanin lepohetken jälkeen tunnelma oli vielä hetken aikaa rauhallisempi ja lavalla kuultiin viimeisinä Playing the Angel –biiseinä I Want It All ja The Sinner in Me.<br />Viiden biisin loppuhuipennuksen käynnistyi I Feel You’lla, Gahan riisui liivinsä ja tasa-arvoisena vuorotteluna näytettiin videomateriaalina erilaisia lähizoomauksia kyljellään maanneesta alastomasta naismallista.<br />Hittiputki jatkui Behind the Wheelilla sekä World in My Eyesilla, jonka aikana videoscreenillä esiteltiin lähikuvia Gahanin lukuisista tatuoinneista. Personal Jesus oli aika monelle varmaankin keikan kohokohta ja ’Reach out and touch faith’-huudatuksiin ei tarvinnut yleisöä juurikaan yllyttää. Enjoy the Silencen aikana videoscreenillä esiteltiin onnistunut piirrosmukaelma biisin videosta, jossa Gahan kiipeää vuorelle pukeutuneena kuninkaan viittaan ja kruunuun. Kaikin puolin onnistunut keikka päättyi tuhansien ihmisten yhteislauluun ja yleisö oli valmiina encorehin.<span style=""></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style=""></span>Encore alkoi riisutulla, mutta erittäin komealla pianoversiolla Shake the Diseasesta, jonka esittivät Gore ja live-kosketinsoittaja kahdestaan ja jatkokseen kaunis tunnelmointi sai ihastuttavan hömpän Just Can’t Get Enoughin sekä Everything Countsin, jonka yleisölaulanta lähenteli voluumissaan Enjoy the Silencen kertosäettä.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Lavalta poistuttuaan Depeche Mode antoi odottaa itseään pitkään, mutta toinenkin encore saatiin. Never Let Me Down oli odotettu encore-pala, mutta viimeinen biisi oli keikan suurin yllättäjä niin valinnallisestikin kuin esitykseltään. Exciterin kaunis gospel-päätös Goodnight Lovers kuultiin Gahanin ja Goren duettona. Välillä riidoissakin ollut kaksikko lauloi ensiksi vierekkäin, sitten selät vastakkain ja lopulta kaulakkain. <span style="" lang="EN-GB">Biisin päätteeksi Gahan vielä suuteli Gorea päälaelle. ”When you're born a lover, You're born to suffer, Like all soul sisters and soul brothers”. </span>Kaunista, niin kaunista.<br /><span style="" lang="EN-GB"></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="" lang="EN-GB">Set list: Intro / A Pain That I'm Used to / John the Revelator / A Question of Time / Policy of Truth / Precious / Walking in My Shoes / Suffer Well / Damaged People / Home / I Want It All / The Sinner in Me / I Feel You / Behind the Wheel / World in My Eyes / Personal Jesus / Enjoy the Silence<o:p></o:p><br />Encore: Shake the Disease / Just Can't Get Enough / Everything Counts<o:p></o:p><br />Encore #2: Never Let Me Down Again / </span>Goodnight Lovers</span></p><span style=";font-family:courier new;font-size:100%;" > </span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-114503653969467074?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1145014249046799242006-04-14T14:26:00.000+03:002006-04-14T14:35:24.283+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/siouxsie.0.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/siouxsie.0.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><div style="text-align: left; font-weight: bold;"><span style="font-size:130%;"><span style="font-size:85%;">julkaistu Sue-lehdessä 4/2006</span><br /><br />Siouxsie: Dreamshow<o:p></o:p></span><span lang="EN-GB" style="font-size:130%;"><br />DVD (Demon Vision / Warner)<o:p></o:p></span><span style="font-size:130%;"><br />Arvosana: 9</span></div> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--><span style="font-size:100%;"> Helposti kuvittelisi, että Dreamshow on <span style="font-weight: bold;">Siouxsie And The Bansheesin</span> DVD, mutta paketti on kreditoitu ainoastaan Siouxsielle ja ohjelmistossa nähdään/kuullaan materiaalia sekä Bansheesin että <span style="font-weight: bold;">The Creaturesin</span> tuotannosta. Nykymaailmassa se ei enää ole niin kummallista, sillä Steven Severinin poistuttua Bansheesin riveistä ’oikeita jäseniä’ on enää jäljellä <span style="font-weight: bold;">Siouxsie</span> itse sekä aviomiehensä <span style="font-weight: bold;">Budgie</span> eli The Creatures -kaksikko.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Siouxsien ja Budgien lisäksi Dreamshow-lavalla nähdään kitaristi <span style="font-weight: bold;">Knox Chandler</span>, kosketinsoittaja <span style="font-weight: bold;">Kristopher Pooley</span>, pari taustalaulajaa sekä 16-henkinen <span style="font-weight: bold;">The Millennia Ensemble</span> jousineen, puhaltimineen ja harppuineen. Orkesterisovitukset ovat onnistuneet, arvokkuus on kohdallaan ja gothic rockin jääkuningatar on ulkoasultaan nuorekas ikäiselleen sopivassa suhteessa.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Konsertin katsominen kuvaruudusta voi sopia joillekin, mutta minulle Dreamshow on hyvästä visuaalisesta toteutuksesta huolimatta parhaimmillaan kuuntelukokemuksena. Hienosti sovitettua Banshees- ja Creatures-parhaimmistoa 27 biisin verran ja henkisestikin on helpompi suhtautua uusiin versioihin, koska taustalla on hieno Royal Festival Hall –show eikä pelkästään uudelleen tehty studionauhoite.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">DVD:n extroista soundcheck ja harjoitukset ovat kuriositeettiosastoa, haastattelu antaa mukavasti lisätietoa, mutta The 100 Clubilla pari viikkoa ennen Dreamshow’ta soitetun treenikeikan viisi biisiä osoittavat, että Siouxsien aika ei ole rock-tähtenäkään ohi. Pienellä klubilla, pienillä kamoilla ja ilman The Millennia Ensembleakin homma on edelleen täysin hanskassa. <span style="font-weight: bold;">Severin</span> bassoon ja Klubille keikalle!</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><!--[if !supportEmptyParas]--><span style="font-size:100%;"> <o:p></o:p></span><!--[endif]--></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="" lang="EN-GB"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;"><br /></span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><span style="" lang="EN-GB"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;">Marc Almond: Sin Songs – Torch and Romance – Live at the Almeida Theatre 2004</span><o:p style="font-weight: bold;"></o:p> <span style="font-weight: bold;">DVD (Demon Vision / Warner)</span><o:p style="font-weight: bold;"></o:p> <span style="font-weight: bold;">Arvosana: 9</span></span><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Non-Stop Erotic Cabaret oli <span style="font-weight: bold;">Soft Cellin</span> menestysalbumi vuonna 1981. Sama nimi kävisi myös tälle live-taltioinnille. Tai non-stop on siinä ja siinä, sillä 31 biisin keikan keskellä oli teatteriin sopiva väliaika. Cabaret hienostuneimmassa muodossa kuvaa tunnelmaa draaman alusta loppuun ja eroottisuus ei ole Sohon valomainoksia, vaan Almondista se on aistittavissa muodossa, joka kelpaa sekä naisille että miehille, niin mantelimiehille kuin punaniskoillekin.</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Tärkeimmässä roolissa biisilistalla on tuorein Heart on Snow –albumi sekä muutenkin Almondin yli 20-vuotisen uran myöhäisempi puolisko, mutta toki mukaan mahdutettu myös materiaalia niin soolouran alkuvuosilta kuin myös Soft Cellin ja <span style="font-weight: bold;">Marc And The Mambasin</span> levyiltä. DVD:llä nähdään myös cover-materiaalia, joista osa on aiemminkin kuultu Almondin tulkitsemana (mm. Caroline Says ja Catch a Fallen Star), mutta myös ”uutta” lainamateriaalia kuten <span style="font-weight: bold;">Bowien</span> Rock’n’roll Suicide, <span style="font-weight: bold;">Brel</span>-levyltään puuttunut Amsterdam ja <span style="font-weight: bold;">Johnny Rayn</span> Lotus Blossom.</span></p> <span style="font-size:100%;"><span style=";font-family:courier new;font-size:12;" >Marc Almondin ura on ollut Soft Cellin jälkeen enemmänkin taidetta kuin viihdettä ja taiteellinen arvokkuus on läsnä myös DVD-konsertissa. Olisi häpeällistä katsoa taltiointia sohvalla makuuasennossa välillä pizzasta haukaten, sillä tämä DVD kuuluu nauttia nojatuolissa ryhdikkäästi istuen ja välillä konjakkia maistellen.</span><span style="font-family:courier new;"> </span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-114501424904679924?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1145012981221198252006-04-14T14:06:00.000+03:002006-04-14T14:21:09.156+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/4_tvr_panoraama.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/4_tvr_panoraama.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><h2 style="font-family: courier new;">Tv-resistori: Bändi tietää paremmin</h2><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" ><span style="font-family:courier new;">julkaistu lyhyempänä versiona Sue-lehdessä 4/2006</span></span><p style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><strong>Naivistisen ilopopin 10-vuotias turkulaisihme Tv-resistori on tehnyt albumin, jonka nimi on sukulaisuussuhteessa Elvis-elokuvaan. Muita yhteyksiä rockin kuninkaaseen ei taida löytyä.</strong></span></p> <!-- JUTUN SISÄLTÖ --><span style="font-size:100%;"><span style="font-family:courier new;"><br /><br />Maaliskuussa ilmestynyttä kakkosalbumia Serkut rakastaa paremmin kutsuttiin kommentoimaan rumpali <span style="font-weight: bold;">Aleksi</span>, joka on pitkälti vastuussa Tv-respan soundista tuotannollisessa mielessä. Heti alkuun meinasi tulla riita, kun kutsuin yhtyeen musiikkia lo-fi popiksi.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Ei uudessa levyssä ole meiän mielestä mitään lofia, koska kaikki äänitykset ja miksaukset on tehty mahdollisimman hyvin. Ennen oltiin lofia, koska ei ollut hyviä laitteita eikä taitoa.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Tällä levyllä ei etsimällä etsitty synasoundeja, vaan otettiin kaikki irti tänhetkisten soittimien harmoniasta. Nykyiset synat kuulostaa toistensa kanssa erittäin hyvältä. Rummut yritetään pitää mahdollisimman yksinkertaisina, mutta sellai, että biiseissä olis kuitenkin edes yksi rumpukoukku.</span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">– Luonnollisuus oli kuitenkin yks avainsana tällä levyllä. Inkkaridiskossa (Intiaanidisko, debyyttialbumi 2004) vielä tuli aikasta paljon muokattua soundeja tietokoneella. Nyt semmoista muokkausta oli hyvin vähän.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Tätä levyä miksatessa ei mietitty, että miltä bändiltä olis kiva kuulostaa tai että millaista tunnelmaa pitäis luoda. Kaikille soittimille haettiin omat paikat ja jos kuulosti paskalta, niin äänitettiin uudestaan. Meidän levynteko on siinä mielessä pitkäaikaista hommaa, että kaikki jutut – äänitys, miksaus ja masterointi – tehdään samalla hetkellä. Joten koko ajan oltiin perillä siitä, missä mennään ja minkälaiseksi biisit muuttuvat. Tai ei siis samalla hetkellä tietenkään voi tehdä niitä kolmea asiaa, mutta äänityksissä ei edetä mihinkään ennen kuin varmaan tiedetään, että tietty soitin kuulosta 100% hyvältä.</span><br /><br /><b style="font-family: courier new;">STRESSITÖNTÄ RAKENTELUA</b><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Äänitysprosessi kesti kaiken kaikkiaan viisi kuukautta ja äänityspaikkojakin oli seitsemän.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Semmonen ei meille toimi, että mentäis studioon kahdeksi viikoksi äänittämään ja sitten miksattais vaikka viikko ja sitten levy olis valmis. Pikkuhiljaa pitää rakennella eikä äänittelyssä tartte stressata. Jos ei jotkut jutut toimi, niin sitten koitetaan toista juttua. Jos ei mitenkään lähde hommat vetämään, niin sitten luovutaan biisistä.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Esimerkiksi Oon pahoillaan, sen lupaan -biisi on käynyt läpi täydellisen muodonmuutoksen. Alussa se oli semmonen karvahattumotown-biisi, soitettiin aika paljon sitä keikoillakin. Sitten hiljalleen soitinnukset muuttui, kun yritettiin päästä biisin ytimeen, kunnes siitä lähti rytmiryhmä vittuun ja laulumelodiat meni täysin uusiks. Me tehdään kaikki mitä tarvii tehdä, jotta biisi toimii. Tai <span style="font-weight: bold;">Ykähän (Yrjö</span>, laulaja-kosketinsoittaja) biisintekijänä päättää, että mitä biisejä äänitetään ja mitä niille tehdään. Me muut vaan katotaan vierestä ja odotellaan uutisia.</span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Perinteisiin studiotiloihin turvauduttiin vain alkuvaiheessa, niin kuin nykyään useasti tapana on.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Rummut äänitettiin oikeassa studiossa, mutta loput milloin missäkin. Paikat valikoituivat sen mukaan miten saadaan jäsenet parhaiten paikalle. Kunhan oli mesta oli riittävän hiljainen ja kaiuton, niin se kävi hyvin äänitykseen.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Mukavinta oli vokaalien äänittäminen <span style="font-weight: bold;">Päivin </span>(toinen laulaja-kosketinsoittaja) vanhempien rantasaunalla Merimaskussa. Samalla kun Ykä ja Päivi kävivät laulumelodioita läpi, niin minä iskin lisää puita takkaan. Semmoista leppoisaa äänittelyä jutustelun lomassa.</span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Tuottajaa kansissa ei mainita, mutta äänitys, miksaus ja masterointi on laitettu kolmikolle Aleksi, <span style="font-weight: bold;">Sami Sänpäkkilä</span> (levyn julkaisseen <span style="font-weight: bold;">Fonalin </span>pomo) ja Yrjö. Tarinatuokion aikana kävi ilmi, että Aleksin rooli levyn tuotannossa on ollut jokseenkin suuri, mutta siitä huolimatta yhtyeen soundista ei löydy viittauksia miehen suurimpiin suosikeihin <span style="font-weight: bold;">The Bandiin</span> ja <span style="font-weight: bold;">Neil Youngiin</span>.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Juu, no, olishan se melkoinen veto tehdä synapoppia The Bandin tai Niilon kaavalla. The Band vaikutti tähän levyyn sillä tavalla, että käytin yhdessä biisissä sormivirvelikikkaa, jonka löysin Bandin ekalta levyltä. Mun korvissa levyssä on aika paljon samanlaista meininkiä kuin <span style="font-weight: bold;">Tortoisen</span> Standartsilla ja <span style="font-weight: bold;">bob hundin</span> viimeisimmällä. Niitä olisin käyttänyt ainakin referenssilevyinä, jos olisin semmoisia tarvinnut.</span><br /><br /><b style="font-family: courier new;">MILTÄ RESPA KUULOSTAA?</b><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Kun jo alkuun kinasteltiin, niin en uskalla lainkaan kertoa miltä TV-Respa minun korviini kuulostaa, sillä en halua päätyä seuraavan haastattelun puheenaiheeksi.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Kiinnostavaa olisi kyllä tietää, että miten helvetissä Sheikki sheikki -biisistä voi tulla <span style="font-weight: bold;">Ladytron</span> mieleen? Semmosta vertausta ovat muutamat ihmiset tarjonneet. Sehän on tosi hyvä bändi, mutta olis kiva että siihen verrattais semmosessa tilanteessa, milloin oikeesti kuulostetaan kyseiseltä bändiltä. Sheikki sheikki kuitenkin on ihan toiselta puolelta planeettaa. Me yritettiin viljellä <span style="font-weight: bold;">Beckiä</span> toimittajille, mutta ei ne semmoista tajunnut. Kuitenkin tosi moni juttu Sheikki-biisissä on pöllitty suoraan Odelay-levyltä.</span><br /><br /><span style="font-family:courier new;"><span style="font-weight: bold;">Karkkiautomaatin</span> sentään uskallan mainita, koska se kuuluu aina mainita Tv-respasta kirjoittaessa.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Karkkiautomaatti soitti melko perinteistä punkkipoppia, paitsi viimeisellä levyllään otti vähän askeleita vielä popimpaan suuntaan. Sanotaan näin, että jos Karkkiautomaatti olisi jatkanut olemassaoloaan ja jäsenet olisivat hiljalleen vaihtuneet meihin, niin sitten voisi sanoa, että me jatketaan perintöä. Karkkiautomaatti oli hyvä bändi ja kaikki jäsenet on sitä kuunnellu ja keikoilla käyny, mutta yhtyeen esikuvat on kaikki kuitenkin ulkomailta. Joten itse me ei tunneta olevamme mitenkään kytköksissä Karkkiautomaattiin.</span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Nyt-liitteen jutussa otettiin esille <span style="font-weight: bold;">Noitalinna Huraa!</span> ja koska sekin on ajankohtainen Karkkiksen tavoin, niin uskaltaudun haastamaan riitaa tiedustelemalla ratsastaako Tv-respa trendiaallokossa. Aleksi vastaa vinoiluun vinoilulla.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Toivottavasti ollaan vielä kauan olemassa, niin meidän levy-arvioista voi sitten kätevästi katsoa millaiset bändit milloinkin oli muodissa. Samalla voi sitten tarkistaa, että ratsastettiinko me trendien mukana vai tehtiinkö omaa musiikkia. Tämmösissä asioissa luotan kuitenkin siihen, että historia tulee osoittamaan bändien merkityksen. Turha nyt on miettiä, että miten ihmiset meihin suhtautuu.</span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Entäpä sitten nynnypop-luokittelu, joka myös lanseerattiin samassa jutussa?</span><br /><span style="font-family:courier new;">– No, me ollaan nynnyjä, että siinä mielessä ihan osuvaa. Paitti jos Jallua juuaan riittävästi, niin kyllä rähinää löytyy, tarvittaessa. Olemassaoloa on turha pyydellä anteeksi, mutta kyllä tekojaan kannattaa katua. Emmä tiiä onk se sitten nynnyä?</span><br /><br /><b style="font-family: courier new;">BIISIT OVAT VIIRUJA</b><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Serkut rakastaa paremmin julkaistiin – tai oikeastaan julkaistaan – myös vinyylinä. Ensimmäinen painos ehti käväistä näytillä, mutta sittemmin painos vedettiin takaisin.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Painossa oli tapahtunut virhe, mutta kaikki on nyt hyvin, koska tehdas suostui korvaamaan sen. Uusi painos on tulossa mahdollisimman nopeasti myyntiin. Ei niitä virheitä kaikki välttämättä edes huomaa, mutta vittumaista viallista tuotetta olisi myydä. Virheellisiä myytiin varmaan joku 100 kpl. Ulkomaille meni niistä ainakin puolet eikä tiedä, tuleeko ne sieltä takaisin meille.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Mä en itteasiassa tiedä mitä virheelliselle painokselle pitää tehdä. Hommat on vähän vaiheessa, kun Sami on parhaillaan kiertueella. Ei niitä virheellisiä ainakaan myydä, tuhotaan sitten vaikka mieluummin.</span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Vinyyli viehättää Tv-respaa ja ilmeisesti myös yhtyeen kuulijoitakin, sillä ennestään bändiltä on julkaistu jo 2½ vinyyliseiskaa.</span><br /><span style="font-family:courier new;">– On kiva nähdä omat biisit selvinä viiruina, ja vinyylissä on vaan paljon mukavampi tunnelma. Vähän niin kuin sähkö- ja puukiukaan ero.</span><br /><span style="font-family:courier new;">Mutta eihän vinyylikään ole enää ennallaan, jos tietokonevirhe sotkee vinyylituotantoprosessin?</span><br /><span style="font-family:courier new;">– Juu, ja tietokoneellahan nää meidän levyt äänitetään, että ei tässä mitään analogihörhöjä olla.</span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-114501298122119825?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1142889025122595572006-03-20T22:57:00.000+02:002006-04-14T14:38:23.190+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/franz%20dvd.0.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/franz%20dvd.0.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><br /><p class="MsoNormal" style="font-weight: bold;font-family:courier new;"><span style="font-size:85%;">(julkaistu Sue-lehdessä 12/2005)<br /></span></p><p class="MsoNormal" face="courier new" style="font-weight: bold;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-weight: bold; font-family: courier new;"><span style=";font-family:courier new;font-size:130%;" >Franz Ferdinand DVD <o:p></o:p><br />(DVD Domino)<o:p></o:p><br />Arvosana: 9</span></p><p class="MsoNormal" style="font-weight: bold; font-family: courier new;"><span style=";font-family:courier new;font-size:130%;" ><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;">Olen alusta asti pitänyt Franz Ferdinandista, mutta tämä tupla-DVD teki minusta fanin. Levyillään yhtye on kuulostanut aina hyvältä ja kuvakooste osoittaa, että bändi kuulostaa ja ennen kaikkea näyttää komealta myös livenä. Se on aina hienoa, kun on siistit kauluspaidat ja punaviinia juodaan punaviinilasista.<o:p></o:p><br />DVD:n perusmateriaaliana on 14 biisin live-kooste, jossa yhtye soittaa koko debyyttialbuminsa läpi täydentäen settiään sinkkujen b-puolilla. Jouhevaksi kokonaisuudeksi tehty paketti on kuvattu kahdeksalla eri keikalla ja jokaisessa paikassa yleisö on täysin hullaantunut yhtyeestä.<o:p></o:p><br />Kakkos-DVD:llä esitellään lähes samansisältöiset keikkakoosteet Lontoosta ja San Franciscosta ja varsinaisina extroina nähdään ihan mahtitavaraa. Karaoke-versiot Take Me Outista ja The Dark of the Matineesta ovat hieman hoh-hoh, mutta roudarin käsivaraisella videokameralla lavan reunasta kuvaamat kolme biisiä ovat mainioita ja Art School Gig –osiossa nähdään niinikään yhdellä kameralla kuvattu kooste bändin viidennestä keikasta, joka esittelee raakileisen ja joydivisionmaisesti punkahtavan yhtyeen.<o:p></o:p><br />Mukana on myös 40-minuuttinen dokumentti Tour de Franz, jossa nähdään kaikkea kivaa, kuten vaikkapa <span style="font-weight: bold;">David Bowien</span> ja <span style="font-weight: bold;">Lou Reedin</span> vierailu Franz Ferdinandin backstagella.<o:p></o:p><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><br /><span style="font-family:courier new;"></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;">Lou Reed: Live at Montreaux 2000</span><br /><span style="font-weight: bold;">(DVD Eagle Vision)</span><o:p style="font-weight: bold;"></o:p><br /><span style="font-weight: bold;">Arvosana: 8</span></span><o:p></o:p><br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family:courier new;">Lou Reed vieraili Ecstasy-albumin jälkeisellä kiertueella Ruisrockissa kesällä 2000 ja paria viikkoa myöhemmin oli vuorossa Montreaux Jazz Festival, jossa tämä tallenne on kuvattu.<o:p></o:p><br />Keikka painottui pitkälti Ecstasy-albumiin ja muutenkin tuoreehkoon materiaaliin, mikä on muusikon kannalta yleensä kiinnostavin valinta, mutta toisaalta voi tuoda pettymyksen niille, joille Lou Reed on enemmänkin <span style="font-weight: bold;">Velvet Underground</span> –mies sekä sooloilija 70-luvun alkuvuosilta.<o:p></o:p><br />Lou Reedin peruskokoonpano on ollut jo melkein 50 vuotta kaksi kitaraa, rummut sekä basso ja samalla rakenteella tehtiin myös viiden vuoden takainen kiertue. VU-aikojen raakuus ei enää kuulu Lou Reedin keikalla ja taustabändinsä on tiukan jämäkkä trio, joka säestää Reedin miellyttävän laiskaa puhelaulua ja kitaran rämpytystä.<o:p></o:p><br />Kuvaus on hieman tylsä perustapaus ja välillä ei oikein tiedä, onko keikka oikeasti festareilta vaiko studiolavalta. Biisimateriaalista parhaiten toimivat Perfect Day sekä Dirty Blvd ja miellyttävin yllätys keikalla on <span style="font-weight: bold;">John Calen </span>kanssa tehty Smalltown, jonka täydellisen uudistettu sovitus poikkeaa hurjasti Songs for Drella –albumin versiosta.<o:p></o:p><br />Ruisrockissa kuultiin Velvet Underground –varastosta Sweet Jane ja alkusoolouran klassikoista Perfect Dayn lisäksi Vicious. Kaksikko olisi piristänyt Montreaux-settiäkin mukavasti ja jos DVD:lle olisi vielä saatu Turusta tuttu Reedin suuttumuskohtaus, jossa pullonheittäjä ja koko muukin yleisö pistetään järjestykseen uhkaamalla keskeyttää keikka, niin DVD olisi muutakin kuin tasaisen toimiva live-tallenne yhdestä keikasta alusta loppuun.</span><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-114288902512259557?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1142275711118934162006-03-13T20:45:00.000+02:002006-03-14T23:09:03.330+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/promo4.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/promo4.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:85%;">(Julkaistu lyhyempänä versiona Sue-lehdessä 1/2006)</span><br /><span style="font-weight: bold;font-size:130%;" >Presidentinvaalien jälkeisellä viikolla kuusi vuotta sitten ilmestyi Varjon debyyttialbumi. Presidentinvaalien jälkeisellä viikolla tänä vuonna ilmestyy Varjon uusin albumi. Myös kolme vuotta sitten ilmestyi Varjo-albumi, mutta silloin valittiin kansanedustija.</span><br /><br />Suomenkielisen synkistelyrockin ykkösnimi Varjo on tehnyt kolmannen albuminsa Muistijälkiä, joka on taas hieman uudistunutta Varjoa, vaikka jatkaakin perinteisillä linjoilla. Enää ei kannata vertailukohdiksi luetella yli 20 vuoden takaa pelkästään synkistelijöitä, vaan muitakin tyylikumppaneita löytyy, joskaan laulaja-kitaristi <strong>Antti Lautala</strong> ei täysin yhdy väitteeseeni.<br />- <strong>Ratsian </strong>ja <strong>Päiden</strong> vaikutus näkyy enempi tossa meidän vanhemmassa tuotannnossa, kuten ekan pitkäsoiton aikoihin. Ei niinkään selvästi tällä uudella levyllä, jos ei lasketa ”Kaikki on nyt toisin” -biisiä, joka on aika paljon Ratsia-henkinen rykäys - tosin lähempänä punk ajan Ratsiaa. Uudella levyllä on pyritty kokonaisvaltaisempaan tunnelman kuvaamiseen minimalistisilla sovituksillä ja leijuvalla äänimaisemalla. Monellakin tapaa perinteistä rock-kaavaa rikkoen. Niin meillä kuin noilla edellä mainituillakin bändeillä ne suurimmat vaikuttajat tulivat/tulevat kuitenkin ulkomailta. Nuo bändit muiden aikalaistensa synkkisbändien tavoin ovat toimineet meille suunnannäyttäjinä: ”Että näin poijjaat, kyllä tätä juttua voi suomeksikin tehdä!”<br />Enemmän samoilla linjoilla ollaan, kun totean että Muistijälkiä olisi voitu tehdä samanlaisena vaikkapa vuonna 1984.<br />- Tarkotuksella ei olla lähdetty apinoimaan. Me tunnustetaan rootsimme ja jalostetaan hommaa meidän omaksi musiikiksi. Meillä on semmonen musamaku, että digataan nimenomaan tota 80-luvun alun post punk/gothic -brittisoundia vitusti. Eli tommonen tomikolistelu rummuilla ja eteerinen kitaramaalailu on mieleen.<br /><br />Varjon kokoonpano on elänyt sitten edellisten albumien ja Antin lisäksi vanhasta miehistöstä on jäljellä enää kitaristi <strong>Henry Walden</strong>. Rumpali <strong>Jaani Peuhu</strong> lähti <strong>Iconcrash</strong>-soolouralleen pari vuotta sitten ja lähes alusta asti mukana ollut basisti <strong>Kaide Luukkonen</strong> erosi yhtyeestä levyn valmistuttua.<br />- Kaide on Tampereella töissä nuoriso-ohjaajana ja nuoriso-ohjaajien työajathan on tunnetusti silloin kun muilla on vapaata. Meillä on treenikämppä Hesassa ja Kaidelle alkoi käydä liian raskaaksi tre-hki-tre -välin ramppaaminen linja-autolla. Kurjalta tuntui, kun Kaidesta jouduttiin luopumaan, Antti harmittelee ja kertoo jatkoksi, että ”sisäänajossa” oleva uusi basisti <strong>Arska Nevalainen</strong> debytoi levynjulkkarikeikalla Helsingin Gloriassa 20.1.<br />Uutta basistia mitenkään vähättelemättä, niin pari vuotta sitten löytyneen rumpalin saaminen oli varmasti kovempi juttu. Varjon nykyinen rumpali on <strong>Kailis</strong>-nimellä tunnettu <strong>Jari Kailokari</strong>, joka aikoinaan soitti yhdessä legendaarisimmassa Suomi-synkistelijässä ja Varjon yhdessä esikuvassa eli <strong>Kuudes Tunti</strong> –yhtyeessä.<br />- Sopivampaa rumpalia tähän bändiin tuskin löytyy. Kailiksen mukaan tullessa tuntu heti, että nyt ollaan samalla aaltopituudella. Homma on toiminut heti ekoista treeneistä lähtien aivan helvetin hyvin. Kailis hoiti heti ekoissa treeneissä kuusi biisiä suoriltaan läpi hillittömällä tyylitajulla höystettynä. Henkan kanssa oltiin ekojen treenien jälkeen aivan pää pyörällä, että nyt löyty oikee jäbä bändiin. Kailis tosin huolestui treenien jälkeen, kun ei saanu yhdessäkään biisissä lyödä virveliin. Kaikki biisit meni tomeilla. Kallis vehje oli kuitenkin mukana. Seuraavissa treeneissä ja biiseissä oli sitten jo virppakin käytössä, Antti muistelee uuden rumpalin alkuvaiheita Varjossa ja saa yhteistyön toimivuudesta vahvistuksen myös Kailikselta.</span><br /><span style="font-family:courier new;">- Tietyllä tavalla Kuudes Tunti -histioriani helpottaa Varjon ilmapiirin omaksumista, koska nää kundit pitää sitä musiikkia jopa jotenkin jalustalla. Kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta, vaan saan helpommin kiinni joistain ideoista tai fiiliksistä. Se on jotenkin aika tärkeä asia juuri tän bändin kanssa, koska joskus Varjon musiikki on hyvin, kuinka tän nyt laittaisi, hahmotonta. Tällä en tarkoita mitään kielteistä, päinvastoin. Enemmänkin epä-rockmaista. Kokonaisuutena voisi sanoa että kuulumiseni Kuudes Tuntiin oli yksi suurimpia syitä siihen että mua ylipäätään pyydettiin Varjoon.<br />Ikäeroakin löytyy rumpalin ja muiden väliltä - jos ei ihan henkisen, niin ainakin fyysisen - mahdollisen isyyden verran, mutta se ei tunnu Kailista haittaavan.<br />- No ei tässä mitään juniori-pappa -vastakkainasettelua ole. Ehkä mulla on tietynlaista hyötyä siitä kokemuksesta, mitä tuolta on vuosien varrella tullut eri bändeistä ja tilanteista. Viinaa kestän paremmin. Enkä mä omasta mielestäni yritä käyttäytyä mitenkään isällisesti näitä natiaisia kohtaan.<br /><br />Varjon levyt on julkaissut <strong>Futurecords</strong>, jolla <strong>Parole Records</strong> –kumppanuuden myötä kohtuullisesti kokemusta myös ulkomaan väännöistä muiden bändiensä kanssa. Varjoa ei ole toistaiseksi ulkomaille kaupiteltu ja syynä lienee yhtyeen kielivalinta. Antille esittämäni kysymys mahdollisesta kielenvaihdoksesta johti enemmänkin vokaalien yleisen olemuksen pohdintaan.<br />- Kyllä meitä englanninkielellä vääntäminenkin kiinnostais. Toistaseks ollaan kuitenkin pysyttäydytty suomenkielessä. Monilla suomeksi laulavilla bändeillä biisit on hyvin tekstikeskeiset ja musiikki toimii enempi taustana teksteille. Meidän metodi on päinvastainen. Meillä laulu on yksi instrumentti muiden joukossa. Varjossa on kyse erilaisten tunnelmien luomisesta ja siinä konseptissa jokainen instrumentti on tasavertainen. Tekstit ei ole se pääasia vaan pääasia on kokonaisuus. Tekstit täydentävät tunnelmaa, joka muilla instrumenteilla luodaan. Tekstin ei tarvitse olla tarina tai muulla tavoin selittävä. Se voi olla vaikka vain muutama rivi tai sana. Me pyritään biisien tunnelmissa kokonaisvaltaisuuten.<br />Kuudes Tunti –yhtyeellä oli aikalaisinaan mm. <strong>Musta Paraati, Silmät, Syyskuu </strong>ja<strong> Liikkuvat Lapset</strong>, mutta Varjo on tänä päivänä jokseenkin yksin suomenkielisenä synkistelijänä.<br />- Kyllähän tänne maahan muitakin alan yrittäjiä mahtuisi. Tulisivat vaan kaapista ulos, heh! Kyllä musta ois hienoa, jos tän tyyppisiä suomeksi laulavia bändejä ois enemmänkin. Tää juttu tuntuu olevan vaan niin undergroundia, kun monet ymmärtää goottirockin nykyään aivan eri asiana, kuin mistä siinä oli alunperin kyse, Antti miettii ja sanavalinnoillansa kaiketi tunnustautuu kuuluvansa siihen joukkoon, joka ei luokittele <strong>HIMiä</strong> ja <strong>The 69 Eyesia</strong> gothic rock –bändeiksi.<br />Haastattelussa ilmeni että viime aikoina ja äänitysten aikoihin varjoaiset ovat kuunneelleet mm. <strong>Brian Enoa, Slowdivea, Durutti Columnia, The Churchia, Danse Society, The Chameleonsia, Cocteau Twinsia, Southern Death Cultia, The Curea</strong> eli artisteja, joilla kaikilla on varmasti pieni ripauksensa vaikutteita Varjon tuotantoon, niin Antti tunnustautui myös rankemman musiikin kuluttajaksi ja ihailijaksi.</span><br /><span style="font-family:courier new;">- Toisella tavalla mua on myös kiehtonut englantilaisen 80-luvun alun anarkopunk–bändien kokonaisvailtainen visuaalisuuden, messagen ja musiikin yhdistäminen. Tyyli, jota bändit kuten <strong>Crass, Amebix</strong> tai<strong> Flux of Pink Indians</strong> vaalivat. Mä en pidä Varjoa poliittisena bändinä, mutta noissa jutuissa on paljon inspiroivia juttuja poliittisen saarnaamisen lisäksi. Varjon uudessa levyssä tahdoin hyödyntää myös äänikollaasein yhteen nidottuja biisejä noiden mainittujen a-bändien tapaan. Varjon uudella levyllä on myös julistekansi, jossa on kollaasi bändin kuvista vuosien varrelta. Levy + kannet olisi ollut mahtavaa toteuttaa LP–formaatissa, mutta levy-yhtiön julkaisupolitiikasta johtuen levy on tehty vain CD:nä. Vinyylin henkeä vaalien levyn läpi kuuluu vinyylin rahina sekä neulan lasku- ja nostoäänet ja puolen kääntö levyn keskellä. Rahinat äänitettiin studiossa oikeilta levyiltä.<br />Vaikka politiikkaan päästiin, niin viisivuotissuunnitelmia Varjolla ei ole. Eikä edes kolmevuotissuunnitelmia, vaikka albumeiden vuosilukuja tutkimalla niin voisi luullakin.</span><br /><span style="font-family:courier new;">- Uusia biisejä ollaan jo alettu tekemään ja useampikin ”hahmotelma” on jo valmiina. Seuraavan levyn ilmestymisajankohtaa on vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa, mutta haluttais tehdä uusi levy nopeammin kuin kolmen vuoden päästä. Riippuu pitkälti siitä kuinka pian saadaan albumillinen hyviä biisejä kokoon ja mitkä ovat levy-yhtiön suunnitelmat.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-114227571111893416?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1134858602986567512005-12-18T00:18:00.000+02:002005-12-18T00:35:01.126+02:00<img style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/carl.jpg" border="0" /><br /><span style="font-family:courier new;font-size:85%;"><strong>(julkaistu lyhyempänä versiona Sue-lehdessä 12/2005)</strong></span><br /><br /><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><strong>”I am the Nephilim” julisti Carl McCoy vuonna 1991, kun Fields of the Nephilim hajosi. ”I am the Nephilim” julistaa Carl McCoy vuonna 2005, kun Fields of the Nephilimilta ilmestyy ensimmäinen studioalbumi 15 vuoteen.</strong></span><br /><br />Englantilainen Fields of the Nephilim oli yksi 80-luvun brittigootin merkittävimmistä bändeistä ja yhä edelleen bändin nimestä johdettua adjektiivia käytetään aktiivisesti, kun kuvaillaan nuoremman polven rokahtavia gothic-bändejä.<br />Yhtyeen ura alkoi vuonna 1984 ja seuraavana vuonna bändi julkaisi ensimmäisen levynsä omakustanteena. Komea neljän biisin 12”EP Burning The Fields vakuutti mm. Beggars Banquet -levy-yhtiön, joka otti yhtyeen talliinsa ja sittemmin julkaisi studioalbumit Dawnrazor (1987), Nephilim (1988) ja Elizium (1990) sekä live-levyn Earth Inferno (1991).<br />Lokakuussa 1991 Fields of the Nephilimin tarina päättyi laulaja Carl McCoyn ja muun bändin erimielisyyksiin. Hajoamisen jälkeen McCoy kasasi uuden yhtyeen, antoi sille nimeksi Nefilim ja säilytti sanoitusmaailman, joka on ottanut vaikutteita mm. sumerilaisesta muinaiskulttuurista, pakanallisesta Raamatun tulkinnasta ja okkultisti Aleister Crowleyn maailmankatsomuksesta. Musiikillisena uutuutena mukaan tuli death metal –vaikutteet ja ainoa albuminsa Zoon ilmestyi keväällä 1996.<br />Kultakauden kokoonpanon, eli McCoyn lisäksi Wrightin veljekset Nod ja Paul sekä Tony Pettit, huhuiltiin palaavan yhteen, mutta toisin kävi. Wrightin veljekset jättäytyivät pian pois kyydistä ja McCoy sekä Pettit ryhtyivät työstämään albumia, joka ei koskaan valmistunut, mutta kuitenkin ilmestyi. Surullisen kuuluisan Fallen-albumin (2002) jälkeen alkoi hiljaisuus, joka rikkoontui marraskuussa hienolla Mourning Sun –albumilla eli tyylikkäällä paluulla 80/90-lukujen vaihteeseen.<br /></span><br /><span style="font-family:courier new;font-size:130%;"><strong>Soittajien haamuja</strong></span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Nykyään Fields of the Nephilim on Carl McCoy sekä joukko vierailevia muusikoita, joiden henkilöllisyyttä ei ole toistaiseksi kerrottu. Aidon goottilaisen tyylin mukaisesti vierailijat eivät ole guesteja vaan ghosteja.<br />- Minulla ei ole ollut kiinteää kokoonpanoa vuosiin ja siihen ei ole varsinaisesti mitään syytä. Luovan työn teen itsekseni ja minulla muusikoita, joille voin soittaa kun tarvitsen apua äänityksiin, Carl McCoy kertoo matalan miehekkäällä äänellään puhelimeen ja kiihdyttää tahtiaan, kun pohdin, että ghost-muusikot eivät ole varmaankaan Wrightin veljekset ja Tony Pettit.<br />- Ei, ei ei ei, en ole työskennellyt heidän kanssaan vuosiin. Fields of the Nephilimin tehdessä comebackin he olivat mukana, mutta homma heidän kanssaan ei toiminut toivotulla tavalla.<br />Alun perin Fields of the Nephilim oli kiinteä ryhmä, joten on syytä tiedustella, mitä ex-jäsenet miettivät siitä, että Carl on ominut nimen nykyiselle bändilleen.<br />- En tiedä enkä edes välitä. Minä olen ollut mukana alusta alkaen ja niin kauan kuin nimessä on Nephilim, se on tärkeää minulla ja minä en välitä heidän mielipiteestään. Nephilim on ollut iso osa elämääni ja Nephilim on enemmänkin koko konsepti kuin pelkkä nimi<br />Ja ilmeisesti asiaa ei ole oikeasti edes tiedusteltu. Wrightin veljesten Carl tiesi musisoivan Last Rites –yhtyeessä, mutta muut (viitannee ilmeisesti enemmänkin Pettitiin kuin Gary Whiskeriin tai Peter Yatesiin) ovat Carlille vanhaa biisiänsä lainaten ”dead but dreaming”.<br /></span><br /><span style="font-family:courier new;font-size:130%;"><strong>Jäähäkki Norjassa</strong></span><br /><br /><span style="font-family:courier new;">Jälkikäteen tarkasteltuna Carl McCoy luonnehtii Nefilimin Zoon-albumin osaksi yli 20-vuotiasta Nephilim-saagaa, mutta samaan tarinaan ei mahdu vuonna 2002 julkaistu Fallen-albumi, joka pitää sisällään keskeneräisiä demoja, joita Carl teki yhdessä Tony Pettitin kanssa mielessään paluualbumi Fields of the Nephilim –nimellä.<br />- Ei. Ehdottomasti ei. Me teimme nauhoituksia, mutta niitä ei ollut tarkoitus julkaista. Joku, tai tiedän kyllä kuka, julkaisi demot ja minä olin hyvin pettynyt tekoon, mutta en pystynyt estämään julkaisua. Harmi, että tuhlasin siihenkin aikaani. No nyt tiedän kenen kanssa ei tarvitse enää työskennellä tulevaisuudessa.<br />Kohteliaana miehenä Carl ei mainitse nimeltä Pettitia eikä myöskään ohariin osallistunutta Jungle Recordsia, mutta lievää katkeruutta äänessään hän palaa uudemman kerran aiheeseen, kun kysyn miksi Mourning Sun ilmestyy vasta yhdeksän vuotta Zoonin jälkeen.<br />- Mourning Sunin nauhoituksiin meni vuosi, mutta aloitin levyn valmistelun kolmisen vuotta sitten. Minun näkökulmastani levy valmistui nopeasti. Nauhoitussessioiden välissä oli taukoja, mutta kokonaisuudessaan äänityksiin aikaa kului noin vuosi.<br />- Zoon-levyn jälkeen tympäännyin levy-yhtiööni (Beggars Banquet), mutta he eivät halunneet antaa minun irrottautua sopimuksesta, joten en voinut julkaista musiikkia neljään vuoteen. Nauhoittelin paljon musiikkia ja pidin itseni vauhdissa tuolla tavoin. Sopimuksesta vapauduttuani aloin nauhoittaa materiaalia, josta tuli Fallen-albumi, mikä sitten menikin pieleen ja tavallaan kadotin yhden vuoden elämästäni.<br />Mourning Sun on nauhoitettu Carlin omassa The Ice Cage -studiossa, joka itseasiassa on mobiilistudio eli nykyaikaisesti valikoima liikuteltavaa äänityskalustoa. Ja on liikkuvuutta on hyödynnettykin kiitettävästi.<br />- On erittäin mukavaa, että voimme kuljettaa laitteiston minne tahansa haluamme ja nauhoittaa vaikkapa keskellä ei mitään, jos paikka tuntuu sopivalta. Mourning Sun on nauhoitettu useammassa paikassa Englannissa sekä Pohjois-Norjassa paikassa, jonka nimeä en pysty edes lausumaan. Nimi kuulosti kyllä kovin hauskalta ja siellä oli todella kylmä.<br />Varmistin, että kuulinko oikein eli Norjassa ja aloimme keskustella pohjoismaisesta kylmyydestä sekä siitä, että kylmyys on aina parempi kuin kuumuus ja lopulta harmikseni unohdin kysyä Carlilta miksi yhdeksi äänityspaikaksi nimenomaan valikoitui Pohjois-Norja. Ehkäpä se mahtui kriteeriin ’keskellä ei mitään’.<br />Oma studio mahdollistaa myös sen, että Mourning Sunin seuraajakin on jo edennyt suunnittelua pidemmälle.<br />- Uutta materiaalia olemme jo nauhoittaneet ja toivottavasti jo ensi vuonna olisi jo uutta julkaistavaa. En ole varma aikatauluista, mutta joka tapauksessa uutta materiaalia on työn alla.<br />Demojen nauhoittaminenkaan ei enää pelota, sillä en jakele enää nauhoituksia ympäriinsä ja olen tarkka siitä kuka käsitteleen raakamateriaaliani. Nykyinen levy-yhtiöni (saksalaisen SPV:n alamerkki Oblivion) on erittäin professionaali, joten ei ole pelkoa.<br />Pelkäksi levybändiksi Fields of the Nephilim ei aio jäädä, vaan keikkojakin on suunnitteilla.<br />- Lähdemme kiertueelle ensi vuonna ja haluaisin tulla Suomeen ja muutenkin keikkailla paikoissa, joissa emme ole aiemmin käyneet. Olen kovin innoissani, kun pitkästä aikaa pääsen kiertueelle.<br />- Ghost-muusikoiden henkilöllisyys selviää, kun muutkin yksityiskohdat kiertueesta selviävät, mutta joka tapauksessa bändistä tulee paras Fields of the Nephilim, joka on koskaan nähty.<br />Carl McCoy on tullut suomalaisen sukunimikaimansa tavoin tunnetuksi hatuistaan, joten viimeisenä asiana haluan vielä tietää onko Carlilla ollut puhelinhaastattelun aikana hattu päässään.<br />- Itse asiassa ei, vaan hattu on tässä vieressäni.<br /><br /><span style="font-size:130%;"><strong>Hajahuomioita</strong></span><br /><br /><strong>Reggae OK.</strong><br /><br />Englantilainen journalisti Mick Mercer, joka on lehtiartikkeleiden lisäksi toimittanut useita kirjoja aiheesta gothic rock, kirjoitti vuonna 1991 julkaistussa kirjassaan Gothic Rock, että Carl McCoy olisi ennen Fields of the Nephilimia soittanut reggae-bändissä. Asia on aina hieman vaivannut minua, joten päätin ottaa selvää.<br />- Olin nuorena mukana monenlaisissa bändeissä ja en tiedä oliko niillä edes mitään erityistä tyyliä, mutta en kyllä sanoisi, että mikään niistä olisi ollut reggae-bändi.<br />Eli suoraan kysymykseen epäsuora vastaus ja jäämme epäilemään, että Mercer on kirjoittanut totuuden.</span><br /><span style="font-family:courier new;"></span><br /><span style="font-family:courier new;"><strong>HIM</strong></span><br /><span style="font-family:courier new;"></span><br /><span style="font-family:courier new;">- Tottakai tiedän HIMin, Carl vastasi suomalaishenkiseen kysymykseeni ja muisteli nähneensä yhtyeen livenä. HIMin soundia Carl kommentoi kaupalliseksi ja päätti puheenvuoronsa Suomen vientituotteesta.</span><br /><span style="font-family:courier new;">- On sääli, että jotkut bändit kaupallistavat soundiaan lyödäkseen läpi Amerikassa.</span><br /><span style="font-family:courier new;"></span><br /><span style="font-family:courier new;"><strong>The Sisters of Mercy</strong></span><br /><span style="font-family:courier new;"></span><br /><span style="font-family:courier new;">Eldrichtin toimet ovat arvoituksellisia, joten aina kannattaa yrittää löytää reittejä tietojen kaivelemiseen. Carlista ei kuitenkaan ollut apua</span><br /><span style="font-family:courier new;">- En ole olllut missään yhteydessä The Sisters of Mercyyn 80-luvun jälkeen, enkä tiedä mitä heillä on tekeillä tai ovatko he ylipäänsä olemassa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-113485860298656751?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1134847494689257772005-12-17T21:21:00.000+02:002005-12-18T00:08:29.183+02:00<a href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/bos1.jpg"><img style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/bos1.jpg" border="0" /></a><br /><p class="MsoNormal" style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" ><span style="font-size:130%;"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:85%;">(julkaistu lyhyempänä versiona Sue-lehdessä 12/2005)</span><br /><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" ><span style="font-family:courier new;font-size:130%;">Boys of Scandinavian nimeksi sopisi paremmin Not the Boys of Scandinavia, sillä kolmikko pitää majapaikkaansa sopivasti Skandinavian molemmin puolin. Yhtyeestä 2/3 asuu Helsingissä ja se kolmas jäsen Manchesterissa.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Boys of Scandinavian debyyttialbumi Kill the Party ilmestyi marraskuussa ja se esittelee toinen toistaan parempia biisejä, joiden yhteisnimittäjänä toimii post punkin ja electro funkin symbioosi. Vaikka albumikin on jo tehtynä, silti kyseessä ei ole bändi aivan perinteisessä mielessä.<br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Juhana Lahtinen:</span> - Boys on saanut alkunsa ennenkaikkea tuotantotiiminä. Remix- ja</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">omat</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">tuotannot ovat sitten johtaneet myös ensimmäisen oman albumimme</span><span style="font-size:100%;"> </span></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">valmistumiseen. Lisäksi olemme tehneet myös Dj-juttuja kaiken ohessa yhdessä ja erikseen.<?xml:namespace prefix = o /><o:p></o:p><br />Mulle</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">levyjensoittaminen on osa omien tuotantojen tekemistä ihan sillä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">simppelillä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">logiikalla, että levyjä soittaessa voi livauttaa oman työn alla olevan</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">jutun</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">muiden biisien sekaan ja fiilistellä sen toimivuutta.</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Levyjensoittamisessa</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">on myös erityyppinen vinkkeli biisin toimivuuteen ja tanssittavuuteen. On</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">paljon hienoja biisejä, jotka eivät välttämättä toimi dj-setissä. Mä olen</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">koittanut kuitenkin katsoa Boysien osalta, että ainakin osa toimisi hyvin</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">myös siellä.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu Metsälä:</span> - Me ollaan Juhanan kanssa käyty dialogia musiikin tekemisesta lähes</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">tylsyyteen asti, toistemme projekteja ihaillessa ja myos kriittisesti</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kommentoimassa. Jostain syystä emme osanneet aiemmin kokeilla, mitä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">saisimme</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">yhdessa aikaan. Ehkä luulimme olevamme liian kaukana toisistamme</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">musiikillisesti, Juhana hieman perinteisempanä indie-kitaristina ja minä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">electro-henkisenä ja tyylillisesti sekavana art-pop -suharina. Suhteemme</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">erikoisuuteen vaikuttaa se, että olen viime vuodet asunut Manchesterissa,</span><span style="font-size:100%;"> </span></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">joten meidän kommunikointi on väistamättä ollut usein täynnä jälleennäkemisen riemua.<o:p></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Juhana: </span>- Levyä on väännetty aika paljon netin yli. Olemme kyllä ottaneet</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">käyttöön about kaikki tavat vaihtaa työtiedostoja ja kommunikoida</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">verkossa.</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Tämä on mun mielestä ollut hieno työtapa ja vaikuttanut paljon siihen,</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">että</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">olemme pystyneet keskittymään nimenomaan musiikkiin. Luonnollisesti</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">studiotyötä on tehty myös yhdessä nauhoitusten osalta, mutta valtaosa</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">sävellys- ja tuotantoduunista on tehty akselilla Helsinki-Manchester</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">erikseen ja yhdessa ruuvaten.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu:</span> - Mielestäni Boysia ei vielä bändinä ole ollut olemassa fyysisesti,</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">mutta tilanne muuttuu dramaattisesti joulukuussa. Jos olisimme rakentaneet</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Boys-soundia treenikämpallä, kuulostaisi levy varmasti erilaiselta. Levyä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">tehdessä useampi kuin yksi ohjelma on otettu haltuun, ja molempien aiempia</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">tuotantokokemuksia hyödynnettiin kovasti. Kahden studion systeemissä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">pystyimme tekemaan todella nopeita vetoja, esim. Hallucination-biisin</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kuoromelodiat lauloin sisään heti, kun tulin kotiin huumantuneena Arcade</span><span style="font-size:100%;"> F</span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">iren keikalta ja se muutti kappaleen rakenteen ihan viime</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">hetkellä. Välillä olimme hieman peloissamme kuinka vauhdikkaasti</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">muutimme</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">asioita, mutta se kuuluu myös levyn tunnelmassa.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /><br /><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Työjako hallinnassa</span></span><br /></span></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;"></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Alun perin Boys of Scandinavia oli tuotantoyksikkö, joka teki omien biisiensä lisäksi tuotantoja ja remixejä manchesterilaiselle Rogerille sekä Violalle. Viime vuonna ilmestyneellä ensimmäisellä omalla biisillään (Worse Than a Girl</span><span style="font-size:100%;"> –biisi kahtena eri versiona Music is Better Volume One –kokoelmalla)</span></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">esittäjänä oli vielä BoS featuring Tuomo Kuusi, mutta nykyään featuringia ei enää käytetä.<o:p></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Juhana: </span>- Minä ja Teemu sävellämme, tuotamme ja remixaamme yhdessä molemmat</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">vähän eri painotuksin toisiamme täydentäen. Tuomo osallistuu biisien rakentamiseen laulamalla jo demovaiheessa, ja tulkintojen</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">pohjalta sovitustyötä tehään lisää. Livebändissä Tuomo laulaa, Teemu</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">soittaa bassoa ja syntikoita ja minä kitaraa. Lisäksi liveen kuuluu oma</span></span><span style="font-family:courier new;font-size:100%;"><br /></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">miksaajavelhomme Mikko Ojanen, joka on tärkeä osa live-soundia.<o:p></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu:</span> - Ainutlaatuisen kitarasoundinsa johdosta Juhana on enemmän</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">vastuuussa</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kokonaissoundista, minä taasen sanoista ja laulumelodioista sekä groovesta</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">basistin roolissa., soinnutus ja ohjelmointi -osaston mennessä melko</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">tasan. Musiikillisesti tulemme hyvin toimeen, sillä Juhanalla on vahva</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kokonaisnäkemys ja äärimmaisen rento staili soittaa kitaraa, ja minä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">taasen</span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"> olen kulmikkaampi ja rönsyilevämpi ideoiden suhteen. Tästä huolimatta</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">lopputulos ei ole kompromissi vaan enemmänkin dynaaminen synteesi aika</span><span style="font-size:100%;"> </span></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">erilaisista vaikutteista.<o:p></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Juhana: </span>- Boys aloitti remix-meiningilla ja siitä aiomme pitää kiinni myös</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">jatkossa. Emme ole kuitenkaan kovin tarkkoja profiloitumisesta</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">dj/remix/bändi-osastoille, koska ne ovat kaikki meille luontevia</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">ympäristöjä</span><span style="font-size:100%;"> </span></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">nauttia musiikista.<o:p></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu:</span> - Kun puuhaamme oman Boys-materiaalin parissa, on Tuomo täysillä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">mukana</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">menossa. Tuomo tuli mukaan siinä vaiheessa kun etsimme soundiin</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">sopivaa lauluääntä ja hänen laulunsa vei monia sovituksia tyylillisesti</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">uusiin ja mielenkiintoisempin maisemiin. Odotan myös innolla</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">näkeväni</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Tuomon livenä, Teemu jatkaa Tuomon esittelyä ja viittaa livellä tuleviin keikkoihin eikä ensimmäiseen henk.koht. tapaamiseen.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Tuomo: </span>- Tähän saakka Jussi ja Teemu ovat tuottajien ja säveltäjien</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">rooleissa joutuneet raatamaan enemmän minuun verrattuna, mutta keikkojen</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">myötä tilanne tasoittuu. Levyn suhteen mun rooli oli tuoda näkökulmia</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">omalla</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">laulullani ja se näkyy siinä, minne biisejä lähdettiin</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">viemään Worse Than a Girl -kappaleen jälkeen.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" >Tyylit sekaisin</span></span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;font-size:100%;">Boys of Scandinavian tyylisuunta on post punkin ja electro funkin sekoitus ja vaikka maailmalla on ko. genren toisessa aallossa toimittu jo muutamia vuosia, niin Suomessa BoS taitaa olla ensimmäinen levyttäjä (siis toisen aallon, ensimmäisen aallon bändeistä tunneituin oli Hefty Load, joka julkaisi albuminsa vuonna 1983). Miten tällainen yhdistelmä on päätynyt BoS:n kotikentäksi?</span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><o:p></o:p><span style="font-family:courier new;"><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Juhana:</span> - Tämän jutun kierrätys ja vaikutteet olivat ilmassa kun Boys-tuotantoja aloitettiin. Siellä on paljon sellaisia elementtejä, jotka</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kuuluvat mun suosikkeihin ajalta ennen tätä kierrätystä. Mun mielestä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Boys-soundista on löydettävissä edellä mainittujen lisäksi aika paljon</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">muitakin vaikuttimia ja mä en usko, että me koemme itseämme puhtaasti funk/post punk -bändiksi.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu</span></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">:</span> - Se, että meidän tyylipaletti on kalleellaan punk-funkin suuntaan</span><span style="font-size:100%;">, </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">johtuu siitä että olemme samoilla apajilla kuin ne projektit, jotka</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">yhdistivät elektronista beattia, funkkia ja kitararäminää aikoinaan ilman</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">ennakkoluuloja ja raja-aitoja. Post punkin näen ennenkaikkea</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">musiikillisena</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">idelogiana. Kärjistaen, jos punk olisi sitä että kitaraa hakattiin ilman</span><span style="font-size:100%;">, </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">että</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">osattiin soittaa, post-punkissa ymmärrettiin myös soittamattomuuden</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">merkitys, ilman etta osattiin soittaa.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Tuomo: </span>- Mua tää tyylilajikysymys ei ihan hirveesti rassaa ja mun puolesta</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">sellaiset tyypit, jotka vannoo ainoastaan jonkun tietyn tyylilajin –</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">vaikkapa</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">electron - nimeen vois lähettää kuuhun. Musiikkia täytyy lähestyä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">mahdollisimman vapaasti ja hyvää löytäen melkein ihan mistä vaan. Funk</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kuuluu meidän musiikissa tarttuvina bassolinjoina, jotka ovat melkeinpä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">ydin</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">monelle kappaleelle. Electron osuus muodostuu konejutuista, mutta niihin</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kyllä vaikuttavat myös jälkeenpäin yleisemmin klubimusiikissa, jopa</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">trancessa, esiintyneet elementit. Post punkin sijaan näkyvät mielestäni</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">ehkä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">enemmän 70-luvun lopun ja sen jälkeisen new waven vaikutukset ilmaisun</span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"> rohkeudessa ja tinkimättömyydessä, tosin uuden vuosituhannen vinkkelistä.</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Eli kasassa on kai aikalailla meidän oma näkemyksemme musiikista, joihin</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">on kovin voimakkaasti vaikuttanut nuo mainitut genret.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" ></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" >Levyhylly</span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Tutustuessani Kill the Party –albumiin löysin vaikutteita mm. Rapturelta, !!!:lta, Joy</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Divisionilta, Heaven 17:lta. Tunnustatteko kuunnelleenne mainittuja </span><span style="font-size:100%;"></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">bändejä? Entäs mitä muuta löytyy levylautaselta?</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Juhana: </span>- Tunnustan. Mulla on itselläni elektronisen-, popin ja</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">synkkistelymusiikin teko- ja kuuntelutausta. Huomaan nykyään olevani</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">ennakkoluulottomampi musiikin suhteen kuin ennen. Viime viikkoina on</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">tullut</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kuunneltua The Fallia laajasti, uutta Colderia sekä Reginan hienoa</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">debyyttiä.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu</span></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">:</span> - Kaikki listan yhtyeet löytyvät levyhyllystä... artsumpi futuwave-roina ala</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Lauriee</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Andresson, alkuperäinen Human League, josta syntyi myos Heaven 17, John</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Foxx</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">ja Ultravox ja Midge Uren tuotannot ovat selkeitä vaikuttimia, perinteisistä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">bändeistä Talking Heads, A Certain Ratio ja Paul Haigin Josef K ovat hyviä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">reffuja. Disco-vetoisemman post-punkin puolelta tietysti PIL ja</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">uusimmista</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">bändeistä eniten olen tykästynyt Ladytronin ultra-autistiseen</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">pastissimeininkiin sekä tietysti Broadcastiin. Kautta linjan uuden polven artistipohjainen electro-pop on hieman hampaatonta, ehkä siksi että</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kaupallisella puolella tyttö- ja poikabändituotannot ovat suoraan samalla</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">haaskalla, ja tekevat asiat usein selkeästi paljon paremmin, vaikka</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Suomessa Regina taitaa kyllä näyttää aika monelle tällä hetkellä missä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kaappi seisoo.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Tuomo</span>: - Tietysti me ollaan noita kuunneltu ja ne onkin tehny hienoja</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">juttuja! Mä kuuntelin äsken berliiniläistä Kissogramia joka on aika</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">röyhkeetä ('Forsaken people come to me...'), sitä ennen Violan uutta</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">todella</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">hienoa levyä.</span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" >Kansainvälisyyttä</span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;">Kill the Partyn ovat julkaisseet yhteistyössä manchesterilainen Mate Recordings, joka on aiemmin julkaissut mm. Music is Better –kokoelman sekä BoS-materiaalia 7”-sinkkuina ja mm. Violan levyistä tuttu helsinkiläinen If Society, joten meininki on heti alkajaisiksi kansainvälinen.<o:p></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Juhana:</span> - Mä toivon, että albumi julkaistaisiin mahdollisimman monessa</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">maassa. Sinkut ja remixit leviävät jo tällä hetkellä aika hyvin.</span></span><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;"><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu</span></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">:</span> - Etenemme rauhallisesti, pää pilvissä ja jalat maassa tämän</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">suhteen. Ennen joulu-tammikuun Suomen-keikkoja ei voi oikeasti arvioida,</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">mihin muskelit riittävät. Soitellen sotaan!</span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span lang="EN-GB"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" >Sing If You’re Glad to Be Gay</span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:100%;">Yhtyeen nimi sekä muutamat biisit (esim. Good Looking) ovat jotenkin gay-henkisiä. Miten yhtyeessä tähän mielipiteeseen suhtaudutaan?<o:p></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Teemu</span></span><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">:</span> - Bändin nimi oli alun perin puolihumoristinen heitto, BoSissa oli</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kuitenkin hyvä klangi ja se kertoi meistä omalla tavallaan aika paljon,</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">paljastamatta kuitenkaan ihan kaikkea. Minulle pop-musiikki on melkoisen</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">vakava ja ambivalentti taidemuoto ja minun vaikea suhtautua meidän</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">musiikkiin minkäänlaisena poliittisena voimavarana. Tunnelmaltaan BoS</span><span style="font-size:100%;">-</span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">maailma on romanttisen epätoivon ja väkivaltaisen hurmion täyttämä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kaaostila ja tätä taustaa vasten riisutut ja avoimet lyriikat ovat</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">väistämättä kohteena erilaisille tulkinnoille. Kaikki tarpeellinen on</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">sanottu levyllä<span style="font-size:0;"> </span>ja jokainen voi vetää johtopäätöksensä. Good Looking</span><span style="font-size:100%;"> -</span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">biisin sanoituksen innoittajana oli miellyttämisen tarpeen mekaniikka,</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">sillä</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">kauneuden ja pinnallisuuden alla piilee kaikenlaisia tarkoitusperiä.</span><span style="font-size:100%;"> M</span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">ielestäni sanoitusten uudelleenselittely ja tulkintojen pohtiminen voisi</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">antaa niille vääränlaista painoarvoa, ja minulle BoS-todellisuus on</span><span style="font-size:100%;"> </span><span class="quote-0" style="font-size:100%;">moraalista vapaa vyohyke.<o:p></o:p></span></span><span style="font-family:courier new;"><span class="quote-0" style="font-size:100%;"><span style="font-size:0;"><span style="FONT-WEIGHT: bold"><br />Tuomo:</span> - Boys of Scandinavia nimenä assosioituu mulla vaaleahipiäisten Risto</span></span> <span class="quote-0">Reippaiden kesäretkeen ja kaikkihan sen tietää, mihin se sellainen retki</span> <span class="quote-0">johtaa... Se, että haluaako tähän liittää seksuaalisen suuntautumisen, on</span> <span class="quote-0">kunkin</span> <span class="quote-0">oma asiansa. Kannustan toki henkilökohtaisesti jokaista kaappiinsa</span> <span class="quote-0">sulkeutunutta poikaa ja tyttöä, tulemaan sieltä ulos ja tanssimaan</span> <span class="quote-0">vapauden</span> <span class="quote-0">hurmoksessa. Ja silloin ei tee ollenkaan pahaa</span> <span class="quote-0">sanoa itselleen: "Good looking, I must be good looking”.</span></span></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-113484749468925777?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1128543971346460932005-10-05T23:24:00.000+03:002005-10-05T23:29:34.736+03:00<a href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/wolf%20parade.gif"><img style="FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; CURSOR: hand" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/wolf%20parade.gif" border="0" /></a><br /><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><strong>Wolf Parade: Apologies to the Queen Mary (CD Sub Pop)</strong></span><br /><br />Montrealilainen Wolf Parade on vasta parin vuoden ikäinen yhtye, mutta ainakin minä uskallan ennustaa yhtyeelle loistavaa tulevaisuutta. Musiikillisesti Wolf Parade kuuluu samaan genreen kuin Bunnymen-osiossa mainitut tuoreet 80-lukuisesti synkistelypoppaavat post punk –yhtyeet, mutta tyyliltään Wolf Parade on monia kollegoitaan rujompi ja punkimpi. Yhtyeen viehätys perustuu osittain köppäisiin rumpusoundeihin ja hieman huojuvaan soitantaan, mutta enemmän tietenkin hyviin biiseihin ja raikkaaseen meininkiin.<br />Levytysuransa Wolf Parade aloitti nopeasti perustamisensa jälkeen kahdella omakustanteiselle EP:llä, jotka vakuuttivat usalaisen Sub Popin kiinnittämään yhtye talliinsa. Sub Pop –debyyttinsä yhtye teki heinäkuussa neljän biisin EP:llä, jonka perusteella minä olin valmis nimeämään Wolf Paraden vuoden tulokkaaksi. Täysosuma-EP:n jälkeen odottelin kympin albumia, mutta sitä yhtye ei valitettavasti kyennyt tekemään, vaikkakin melko lähelle pääsi.<br />Apologies to the Queen Mary on 12 biisin kokoelma, joka on tehty ilman minkäänlaista kaunistelua. Jos hifistely on kaunista, niin albumin äänimaailma on äärettömän ruma täynnä töksähtävää rummutusta, vanhanaikaisia syntikoita, rujoja kitaroita ja vokalisointia, jolla olisi lähdetty pois ennen kertosäettä esteettisvammaisten idols-tuomarien edestä. Tästä kaikesta on tehty kokonaisuus, jonka hienouden ymmärtäminen voi olla joillekin aivan ylivoimaisen vaikeaa.<br />Toivottavasti Wolf Parade jatkaa uraansa samoilla linjoilla vielä pitkään ja löytää paikkansa kymmenien tuhansien ihmisten sydämistä ja viihtyy keskuudessamme useamman albumin verran. Viisitoista vuotta sitten eräs Sub Popilla debytoinut yhtye siirtyi toisella albumillaan suuremmalle yhtiölle, myi miljoonia, kiersi maailmaa, teki kolmannen albuminsa ja vain viisi vuotta ensi-LP:n jälkeen vokalisti pamautti haulikolla aivonsa seinälle. Sellaista tarinaa emme Wolf Paradelle toivo.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-112854397134646093?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1128542887638179522005-10-05T23:04:00.000+03:002005-10-05T23:23:44.616+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/bunnymen.jpg"><span style="font-family:courier new;"><img style="FLOAT: left; MARGIN: 0pt 10px 10px 0pt; WIDTH: 233px; CURSOR: pointer; HEIGHT: 205px" height="322" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/bunnymen.jpg" width="324" border="0" /></span></a><span style="font-family:courier new;"><br /></span><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span lang="EN-GB"><span style="font-family:courier new;font-size:78%;">(julkaistu Uutis-Häme Plus -lehdessä 3.10.2005)</span></span><span lang="EN-GB"><span style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" ><br /><span style="font-size:130%;">Echo And The Bunnymen: Siberia (C</span></span></span><span lang="EN-GB"><span style="FONT-WEIGHT: bold;font-family:courier new;" ><span style="font-size:130%;">D Cooking Vinyl)</span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;">Vuonna 1978 Liverpoolissa perustettu ja pari vuotta myöhemmin debyyttialbuminsa julkaissut Echo And The Bunnymen on ajankohtainen kahdestakin syystä. Syyskuussa ilmestyi yhtyeen yhdeksäs (tai kerettiläisen laskentatavan mukaan kymmenes) studioalbumi Siberia ja toiseksi viime vuosina on tullut uusia bändejä Iso-Britanniasta (<span style="FONT-WEIGHT: bold">Bloc Party, Franz Ferdinand, Kaiser Chiefs…</span>) ja USA:sta (<span style="FONT-WEIGHT: bold">Interpol, Killers…</span>), joiden musiikista kuulee, että 20 vuoden takaiset Bunnymen-albumit ovat pyörineet teinivuosina vinyylisoittimissa. Lisäksi mm. brittilistalla top tenia hätyytellyt <span style="FONT-WEIGHT: bold">Editors</span> on haastatteluissa vannonut Pupumiesten nimeen.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;">Echo And The Bunnymen on aina musiikissaan pohjannut brittiläiseen punkiin, 70-luvun <span style="FONT-WEIGHT: bold">David Bowieen</span> sekä 60-luvun amerikkalaiseen vaihtoehtorockiin tyyliin <span style="FONT-WEIGHT: bold">The Velvet Underground</span> ja <span style="FONT-WEIGHT: bold">The Doors</span> ja muodostanut omanlaisen tunnistettavan melodramaattisen soundinsa, joka on vuosien saatossa kasvanut suuremmaksi, mutta ei kuitenkaan sellaiseksi, jota kuvataan haukkumasanalla tuotettu. Jos yhtyettä pitäisi lyhyesti kuvata, hommasta selviäisi ilmaisulla ”tyylitajulla tehtyä hieman synkeämielistä kitarapoppia”.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;">Alkuaikoinaan Bunnymen oli osa 70/80-lukujen vaihteen post punk –liikettä, mutta jo toisella levyllään yhtye hieman kaupallisti ilmaisuaan ja saavutti ensimmäisen top ten –sijoituksensa. 80-luvun puolessa välissä Bunnymen listattiin yhdessä <span style="FONT-WEIGHT: bold">U2:n</span> ja <span style="FONT-WEIGHT: bold">Simple Mindsin</span> kanssa brittirockin tärkeimmiksi toivoiksi. U2 kasvoi maailman suurimmaksi bändiksi, Simple Minds stadion-luokkaan, mutta vain väliaikaisesti ja Bunnymen jatkoi tasaisen suosion uraansa hajoamiseensa (1988) asti saavuttaen numeroissa mitattavaa menestystä, mutta myös vahvaa fanikannatusta.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;">Bunnymenin toinen elämä alkoi 1995 varovaisesti perustajajäsenten <span style="FONT-WEIGHT: bold">Ian McCullochin</span> ja <span style="FONT-WEIGHT: bold">Will Sergeantin Electrafixion</span>-yhtyeellä, josta parissa vuodessa muodostui uusi Echo And The Bunnymen, joka on nyt edennyt neljänteen albumiinsa.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="font-family:courier new;">Toisella kierroksella Bunnymen on tehnyt hienoja albumeja, mutta suosio on jatkuvasti mennyt alaspäin. Musiikillisesti yhtye ei ole 80-lukuisessa terässä, mutta ilman parempaa menneisyyttään Bunnymenissa ei olisi muuta moitittavaa kuin liiallinen tasaisuus. Siberialla on komeita biisejä kuten avauskaksikko Stormy Weather ja All Because of You Days sekä In the Margins ja Everything Kills You ja albumi on minunkin soittimessani pyörinyt tiuhaan pelkästä kuuntelemisen halusta. Levyllä on kuitenkin deja vu –tunnelma, mutta onneksi pystyn paikallistamaan, että olen kuullut jutut aiemmin Bunnymenin vanhemmilla levyillä enkä minkään toisen bändin tuotannossa. Samoin on jotenkin hienoa, että en pysty nimeämään viittausta mihinkään tiettyyn biisin, vaan yleisellä tasolla Bunnymenin tuotantoon. Bunnymen on luonut kokonaisuuden ja tunnelman, joka on totaalisesti bändin omaa.</span></p><span style="font-family:courier new;">Tätä kirjoittaessani alan kallistua siihen suuntaan, että Siberia on nyky-Bunnymenin paras albumi ja useat soittokerrat eivät johdu pelkästä uutuuden viehätyksestä, vaan siitä että yhtye on oikeasti onnistunut tekemään edeltäjiänsä paremman albumin. Yhtyeen uraa 20 vuotta seuranneena toivon sydämeni pohjasta, että Siberia menestyy ja löytää paikkansa top tenista, jossa yhtye ei ole vieraillut sitten vuoden 1997 paluualbuminsa Evergreenin jälkeen.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-112854288763817952?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1127847535626941152005-09-27T21:54:00.000+03:002005-09-27T23:55:45.673+03:00<a href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/sivulliset.jpg"><img style="margin: 0px 10px 10px 0px; float: left;" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/sivulliset.jpg" border="0" /></a><br /><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><strong>Sivulliset – valikoima suomalaista vaihtoehtorockia vuosilta 1985 – 2000<br />(4CD Poko Rekords 2005)</strong></span><br /><br />Vaihtoehtorock ei ole kovinkaan selkeä käsite. Vastakohtapari vaihtoehtoisuus ja valtavirta saavat monenlaisia määritelmiä ja rock on sitten jo täysin mahdotonta määritellä.<br />Yhden virallisen määritelmän vaihtoehtorockille ovat tehneet tamperelaiskaksikko <span style="font-weight: bold;">Jouni Tamminen</span> (Poko Rekords –levy-yhtiö) ja <span style="font-weight: bold;">Tero Alanko</span> (Soundi-lehti), jotka ovat koostaneet upean 4 CD:n boxin, joka esittelee 88 biisin kattauksen kotimaista vaihtoehtorockia vuosilta 1985 – 2000. Tyylillisesti vaihtoehto tarkoittaa Sivullisilla lievästi valtavirrasta poikkeavaa rock- tai popmusiikkia, joka on pääasiallisesti tehty perinteisellä kitara-basso-rummut –kokoonpanolla. Toki peruskokoonpanosta löytyy vaihtoehtoversioita koskettimineen, trumpetteineen, saksofoneineen, viuluineen sekä useampine kitaroineen ja mukana boxilla on myös muutama koneellisempikin veto, mutta lähtökohtaisesti kokoelma on sellainen, jota melkein kuka tahansa vaihtoehtorockin ystäväksi itseään kutsuva voi kuunnella paketin alusta loppuun ilman kaukosäädintä.<br /><br />Mielelläni käyttäisin vaihtoehtorockin synonyyminä indie rockia, mutta se ei tämän paketin yhteydessä ole mahdollista. Indie on lyhenne independentistä eli riippumattomasta ja osa biiseistä on alun perin julkaistu levy-yhtiöillä, jotka eivät julkaisuajankohtana täyttäneet henkisesti indie-määritelmää vaikka omistuspohjansa perusteella olisivat indie-kenttään sopineetkin (Pokon, Pyramidin ja Megamanian yhtyeet). Lisäksi boxilla on mukana bändejä, joilta kuullaan kaikkiin indie-määritelmiin sopiva biisi, joka toimi suuren ylikansallisen mediakonsernin oven väliin työnnettynä kenkänä eli välineenä pois riippumattomuudesta (Crashin eli nykyisen <span style="font-weight: bold;">The Crashin</span> Sugared ja <span style="font-weight: bold;">Wilman</span> Lautalla). Turha kuitenkin saivarrella, vaan parempi hyväksyä kannessa mainittua nimitys ja keskittyä tarjontaan.<br /><br />Paketti on hyvä, mutta ei tietenkään täydellinen kattaus vaihtoehtorockista. Kaikki levyn bändit ovat paikkansa ansainneet ja tarjoavat sellaisen biisin, että hävetä ei tarvitse (paitsi ehkä muutaman kohdalla englanninääntämistä). Kesällä netissä julkaistu biisilista synnytti varmasti useissa osoitteissa keskustelua valinnoista ja jokaisella alan harrastajalla oli lista bändeistä, joiden paikka olisi ehdottomasti ollut kokoelmalla. Isoista bändeistä on helppo hämmästellä vaikkapa <span style="font-weight: bold;">Melrosen</span> ja <span style="font-weight: bold;">Hearthillin</span> puuttumista. Molemmat yhtyeet olivat samanlaisessa vaihtoehdon ja valtavirran välimaastossa kuin vaikkapa kokoelmalla kuultava The <span style="font-weight: bold;">Nights of Iguana</span>. Isojen puutelistalle voisi laittaa myös <span style="font-weight: bold;">Apulannan</span> ja <span style="font-weight: bold;">Tehosekoittimen</span>, jotka eivät enää ehkä mahdu vaihtoehtomääritelmään, mutta olivat 90-luvun lopulla järjestämässä uusiksi indie-kenttää kaupallisessa mielessä. Niin ja missä on <span style="font-weight: bold;">CMX</span>?<br />Keskisuurten ja pienempien nimien sarjassa on sitten jo enemmän puutteita, mikä tosin on täysin hyväksyttävää, sillä viides ja kuudes levy olisivat varmasti vieneet boxin jo liian kalliiseen hintaluokkaan. Rajaa ei ole ollut varmasti helppo vetää mukaanmahtuneiden ja karsittujen välille.<br />Suomalaista vaihtoehtorockin kenttää jokseenkin hyvin tuntevana pystyn helposti yhdistelemään bändien soittajia kokoajakaksikkoon. Se, että linkki löytyy, ei välttämättä tarkoita suurempaa sisäpiirin salaliittoa, vaan enemmänkin ihmismuistin normaalia toimintaa. Tutuista soittajista muodostuneiden bändien olemassaolo on helpompi muistaa kuin bändien, joihin ei ole suoraa kontaktia. Samasta syystä lienee myös Tampereelta tulleiden bändien määrä suurehko.<br /><br />Kokoelma etenee kronologisesti ja pääsääntöisesti bändeiltä on valittu alkukauden biisi, monesti jopa ensisinkku. Linjapäätös on hyvä, mutta aina voi spekuloida minkälaisen boxin olisi saanut suuremmalla joustolla. Esimerkiksi <span style="font-weight: bold;">Lemonatorilla</span> ja <span style="font-weight: bold;">Supperheadsilla</span> olisi ollut myöhemmällä urallaan paljon parempia tekeleitä. Ainoa merkittävä poikkeus kronologiasta on <span style="font-weight: bold;">Russian Love</span>, jonka biisi on yhtyeen viimeiseltä (viidenneltä) albumilta.<br /><span style="font-weight: bold;">Poverty Stinksiltä</span> on valittu boxille yhtyeen versio <span style="font-weight: bold;">Black Sabbathin</span> Paranoidista. Onnistuneesta pop-tulkinnasta huolimatta on suorastaan rikollista yhtyeen biisintekijä <span style="font-weight: bold;">Jarmo Lainetta</span> kohtaan, että kokoelmalle ei valittu Poverty Stinks -orginaalia.<br />Boxilla on paljon harvinaisia ja loppuunmyytyjä biisejä, joita ei ole koskaan uudelleenjulkaistu ja osa biiseistä tai versioista näkee päivänvalon ensimmäistä kertaa Sivullisilla. Tätä ideologiaa vastaan pahiten sotii <span style="font-weight: bold;">Aknestik</span>-biisin valinta. Hieno poppis Toukokuussa on saatavilla kaikkina tavaratalojen aukiolotunteina, mutta ensimmäisen omakustannesinkun a-puolen on vain harva kuullut. Ehkäpä valinta selittyy käytännöllä, sillä Toukuussa löytyi jo valmiiksi Pokon kataloogista.<br /><br />Boxin bändeistä ainoastaan <span style="font-weight: bold;">22-Pistepirkko</span> ja <span style="font-weight: bold;">Jolly Jumpers</span> ovat olleet olemassa ennen ja jälkeen kokoelman vuosien ja 22-Pistepirkko ja (The) Crash lienevät ainoat, joiden jäsenet ovat täyspäiväisiä muusikoita. Muilta osin vaihtoehtorockin soittaminen on ollut enemmän tai vähemmän sivutoimintaa tai ainoastaan hetkellistä ammattitoimintaa. Joidenkin soittajien osalta musiikki kuitenkin on pääelinkeino, sillä kokoonpanoissa kuullaan tämän päivän radio- ja lehtitoimittajia, levy-yhtiö –ihmisiä (jopa ylikansallisen levy-yhtiön toimitusjohtaja), ohjelmamyyjiä, levykauppojen osakkaita ja myyjiä. Lisäksi kokoonpanoihin mahtuu yksittäisiä henkilöitä (mm. <span style="font-weight: bold;">Jimi Tenor</span> ja <span style="font-weight: bold;">Karkkiautomaatin Jansku</span>), jotka elävät musiikillaan.<br />Vaikka vaihtoehtorockin soittaminen onkin harrastus, niin toiminta voi olla pitkäaikaista bändeistä toiseen siirtymistä. Esim. helsinkiläinen moniosaaja <span style="font-weight: bold;">Vilunki 3000</span> esiintyy kokoelmalla yhtyeissä <span style="font-weight: bold;">Barefoot Brothers</span>, <span style="font-weight: bold;">Larry And The Lefthanded</span> ja <span style="font-weight: bold;">Opel Bastards</span>. Kolmessa kokoonpanossa soittaneita on muitakin ja kahden bändin veteraaneja monikertainen määrä.<br />Jatkumoajattelussa hämmästyttää kaksikko <span style="font-weight: bold;">Machine Gun Macbeth</span> ja <span style="font-weight: bold;">Mother Goose</span>, sillä kyseessä on nimenvaihto, ei soittajien uusi bändi.<br />Boxin mukana tulee 36-sivuinen vihkonen, josta löytyy perustietojen lisäksi Tero Alangon saatesanat sekä 17 muisteluesseetä soittajilta, mm. <span style="font-weight: bold;">Shadowplayn</span>, <span style="font-weight: bold;">Noitalinna Huraan</span>, <span style="font-weight: bold;">Hypnomenin</span> ja <span style="font-weight: bold;">Ultramariinin</span> jäseniltä. Muistelut ovat mukavaa luettavaa, mutta minun mielestäni olisi ollut oleellisempaa laittaa bändeistä enemmän tietoa (kokoonpanot, toimintavuodet, discografiat…). Nykyaikana on onneksi helppo jälkimarkkinointimahdollisuus eli internet. Jos vielä laittaisivat poko.fi –sivustolle kunnolliset bändiesittelyt, niin käsissä olisi äärettömän korkealaatuinen paketti.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-112784753562694115?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1127845754752769022005-09-27T21:27:00.000+03:002005-09-28T19:56:09.396+03:00<a href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/editorsbackroom.jpg"><img style="margin: 0px 10px 10px 0px; float: left;" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/editorsbackroom.jpg" border="0" /></a><br /><span style=";font-family:courier new;font-size:78%;" >(julkaistu Sue-lehdessä 9/2005)</span><br /><span style="font-family:courier new;"><strong><span style="font-size:130%;"></span></strong></span><br /><span style="font-family:courier new;"><strong><span style="font-size:130%;">Editors: The Back Room<br />(CD Kitchenware Records)<br />Arvosana: 9</span></strong><br /><br />Nykymusiikki on aika hyvässä jamassa. Tänä ja viime vuonna on markkinoille saatu debyytit sellaisilta bändeiltä kuin <span style="font-weight: bold;">Bloc Party, Bravery, Departure, Franz Ferdinand, Killers </span>ja <span style="font-weight: bold;">VHS or Beta</span> eli yhtyeiltä, jotka ovat tuoneet takaisin sopivasti päivitettynä 25 vuotta sitten punkin jälkimainingeissa syntyneen synkistelypopin. Nyt on joukkoon saatu taas yksi bändi lisää eli englantilainen Editors, joka tuntuu olevan aika hyvässä nosteessa. The Back Room nousi brittilistalla sijalle 13 ja myynti saanee seuraavan piikin marraskuussa, kun Editors lähtee supportoimaan Franz Ferdinandia kakkoslevynsä kiertueelle.<br />Ihan turhasta kuohunta ei ole tullut, sillä The Back Room on erittäin komea debyytti. Kolmen sinkkubiisin (Munich, Blood ja Bullets) lisäksi on muutama muukin mieluisa dark disco –nimikkeen alle mahtuva biisi (All Sparks, Fingers in the Factories ja Someone Says) ja melodramaattisten hitureiden osastolla Open Your Arms ja Distance ovat aika kunkkuja.<br />Melko kuvaavaa genren kasvulle on se, että vielä viime vuonna olisin verrannut arviossa Editorsia 80-lukulaisiin bändeihin, mutta nyt jos pitäisi mainita yksi tunnettu samantyylinen bändi, niin minä sanoisin varmaankin <span style="font-weight: bold;">Interpol</span>.<br /><br /><br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Piski: Joutomaa<br />(CD Wood Productions)<br />Arvosana: 8</span></strong><br /><br />Taas niitä levyjä, joista on helppo pitää alusta alkaen, mutta kuitenkin siellä jossain piilossa on ensikuunteluilla jotain häiritsevää.<br />Tamperelainen Piski on toisella albumillaan vähemmän rokkia kuin edellisellään ja ote on <span style="font-weight: bold;">The Bad Seeds</span> -tyyppisen akustisvoittoinen alusta loppuun, mutta <span style="font-weight: bold;">Nick Caven</span> dramaattisuutta ei tietenkään pystytä saavuttamaan (no eihän siihen pysty kukaan).<br />Jollain tavoin Piski muistuttaa myös vaikkapa <span style="font-weight: bold;">The Tindersticksia</span>, pari vuotta sitten Suomea kiertanyttä australialaista <span style="font-weight: bold;">Devitationsia</span> tai <span style="font-weight: bold;">Weeping Willowsin</span> alkuaikoja eli yhtyeitä, jotka ovat myöskin cavensa kuunneelleet ja muokanneet oman kevyemmän lähestymistapansa.<br />Hauska cavemainen yksityiskohta löytyy Toivomus-biisistä, jossa pyyntö esitetään Suomen Elvikselle eli <span style="font-weight: bold;">Rauli 'Badding' Somerjoelle</span> (, jonka toivotaan laulavan 'styge <span style="font-weight: bold;">Elviksen</span>'). Jos Piski haluaa leikitellä enemmänkin Badding/Elvis/Cave -jutuilla, niin suosittelen seuraavan albumin nimeksi Molemmat pojat nyt jo kuolleet.Yhtyeen biisimateriaali on mainiota ja sovitukset toimivia, mutta ensikuunteluilla minua oikeasti häiritsi kielivalinta. Englanninkielisillä teksteillä Piski olisi ollut suoraan samassa kerhossa mainittujen vertailukohteiden kanssa, mutta suomen kieli yhdistettynä mollivoittoiseen ei-perinteisesti rokkaavaan soitantaan pisti miettimään onko tässä kyse vaihtoehtorockista vai Radio Suomi –iskelmästä. Itse päädyin vaihtoehtorockiin, mutta onko sillä oikeastaan mitään merkitystä?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-112784575475276902?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1127843338456125292005-09-27T20:48:00.000+03:002005-09-28T19:59:18.633+03:00<a href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/billy.jpg"><img style="margin: 0px 10px 10px 0px; float: left;" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/billy.jpg" border="0" /></a><br /><span style="font-size:78%;">(julkaistu Sue-lehdessä 7/2005)</span><br /><br /><strong><span style="font-size:130%;"><span style="font-family:courier new;">Billy Corgan: The Future Embrace<br />(CD Reprise Records)<br />Arvosana: 8</span><br /></span></strong><br /><span style="font-family:courier new;">Billy Corganin soolodebyytti on hyvin pitkälle sellainen kuin osasin arvellakin. Biisinkirjoittajana Corgan jatkaa samoilla linjoilla kuin <span style="font-weight: bold;">Smashing Pumpkins</span> –aikoinaankin ja tuo samalla hienovaraisesti esille sen, kuka oli itse kurpitsa, ikään kuin se olisi kenellekään edes epäselväksi jäänyt. Sovituksellisesti ja soundillisesti The Future Embrace sen sijaan on kumarrus Corganin nuoruusvuosien brittisuosikeille kuten <span style="font-weight: bold;">New Orderille, Depeche Modelle</span> ja <span style="font-weight: bold;">The Curelle</span>. Viimeksi mainittuun suuntaan kunnioitus on jopa molemminpuolista, sillä <span style="font-weight: bold;">Bee Gees</span> –cover To Love Somebodyyn Billy on saanut vierailevaksi laulaja-kitaristiksi <span style="font-weight: bold;">Robert Smithin</span>. Fyysisesti Robert Smith on läsnä ainoastaan yhdessä biisissä, mutta sovittajahaamuna pörröpää tuntuu enemmänkin seikkailevan ja välillä kitaratkin kuulostavat siltä kuin kuulapää-Corgan olisi ollut studiossa takkuperuukki päässään.<br />Biisimateriaaliltaan soolodebyytti jää hieman jälkeen Pumpkinsin parhaista vedoista, mutta toisaalta The Future Embrace on tasaisempi kuin Kurpitsa-albumit ja ainakin minuun vetoava 80-lukuisen konevoittoinen soundimaailma antaisi ansaitut plussat huonommallekin materiaalille. Levy mahtuisi kunnon muinaistapaan C90:n yhdelle puolelle, jos dekki pyörisi perinteisellä 1 %:n alinopeudella ja biisejä on peräti 12. Epäsuhta korostuu levyllä enemmän kuin kerran ja välillä jää oikein harmittelemaan kuinka hyvä biisi loppuu pahemman kerran kesken. Erityisesti To Love Somebodyn loppufeidaus on suorastaan käsittämätön ja…<br /><br /><br /><br /><span style="font-size:130%;"><strong>Kraftwerk: Minimum-Maximum<br />(2CD EMI)<br />Arvosana: 9<br /></strong></span><br />On pirun vaikeaa kertoa uskottavasti, että yksi parhaimmista näkemistäni konserteista oli sellainen, jossa neljä vanhaa miestä seisoi koneiden takana, taustalla pyöri video/tietokonekuvaa ja viimeisen päälle saksalaisella tarkkuudella tuotettu musiikki oli jokseenkin kokonaan tehty valmiiksi Kling Klang –studiossa jo hyvissä ajoin ennen kiertuetta. Sanojeni vahvistukseksi on tulossa DVD, mutta kuvatallennetta odotellessa on tyytyminen tuplalevyyn.<br />Moni epäilijä haluaisi kysyä, miksi on olemassa live-levy, joka on etukäteen tuotettu studiossa ja live-tilanteesta muistuttaa ainoastaan biisien välissä kuultavat tuhansien ihmisten suosionosoitukset. No, minäpä kerron. Live-levyllä Kraftwerk oikeutti itsensä päivittämään biisinsä sellaiseen teknologiseen kuosiin, joka ei ollut mahdollinen 70- ja 80-luvuilla eikä myöskään 14 vuotta sitten edellisen päivityksen yhteydessä. Kratfwerk on kuitenkin hoitanut päivityksensä tyylitajulla ja alkuperäisyyttä kunnioittaen, joten mitään originaalien hienoudesta ei ole kadotettu. Kraftwerk on aina ollut edelläkävijä, joten nelikon arvolle ei olisi soveliasta toistaa menneisyyttään sellaisenaan.<br />Kantavana teemana levyllä on kiertueen aattona ilmestynyt Tour de France Soundtracks –albumi, mutta pyöräilyn lisäksi välillä autoillaan, junaillaan, tutustutaan tietokoneiden ja laskinten maailmaan, ihmetellään malleja ja neonvaloja, ylistetään ydinvoimaa ja lopuksi todetaan fakta: Music Non Stop</span>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-112784333845612529?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1120078546302460912005-06-29T23:50:00.000+03:002006-03-02T23:02:10.103+02:00<a href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/shadowplay.jpg"><img style="margin: 0px 10px 10px 0px; float: left;" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/shadowplay.jpg" border="0" /></a><br /><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-weight: bold;font-family:courier new;font-size:78%;" >(julkaistu Sue-lehdessä 5/2005)</span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-weight: bold;font-family:courier new;font-size:130%;" >Shadowplay: Morgue</span><span style="font-weight: bold;font-family:courier new;font-size:130%;" ><br />(3CD Stupido)</span><o:p style="font-weight: bold;"></o:p><span style="font-weight: bold;font-family:courier new;font-size:130%;" ><br />Arvosana : 9</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Levyjenjulkaisu muistuttaa osakemarkkinoita. Julkaisija laittaa levyt liikkeelle, ensimmäisen kierroksen ostajat ottavat levyt haltuunsa ja päättävät kukin tahollaan pitävätkö ne itsellään vai myyvätkö edelleen. Hintakehitykseen vaikuttavat yhtyeen myöhemmät saavutukset sekä materiaalin muu markkinatilanne. Shadowplayn kohdalla kurssi on ollut nouseva tai oikeastaan huima, mutta nyt on alkuperäisten vinyylien hintoihin odotettavissa pientä kurssilaskua, sillä Stupido on mennyt ja pakannut Shadowplayn (lähes) koko tuotannon hienoksi kolmen CD:n boxiksi.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Shadowplay keksi loistavan idean lähes neljännesvuosisata sitten. Otetaan pohjaksi punkin jälkeinen synkistely ja maustetaan musiikki yökerhojazzista lainatulla pianolla ja trumpetilla. Ja kun tämä toteutettiin joka suhteessa äärimmäisellä tyylitajulla, niin tulos ei voinut olla muuta kuin klassikko. Sen verran vaikeaa musiikkia oli, että massojen suosio jäi saavuttamatta, mutta kulttisuosio oli taattu.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Shadowplayn ura, kolme albumia, kaksi 12”-maxia ja kaksi 7”-singleä sekä seitsemän ennenjulkaisematonta live-biisiä löytyy historiikin ja tarkkojen äänitystietojen kanssa kokoelmalta, joka olisi monessakin mielessä täydellinen, jos se Kill City Group Shadowplayn nimellä julkaistu Slave Song olisi jostain vielä löytynyt.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><o:p><span style="font-family:courier new;"></span></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-weight: bold;font-family:webdings;"><span style="font-size:130%;"><span style="font-family:courier new;"><span lang="EN-GB">Romantic Vision: Pleasure Object<o:p></o:p></span><br />(CD Cyberware)<br />Arvosana: 8</span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Nimellisesti debyytti, bänditeknisesti kakkosalbumi ja henkisesti jotain siltä väliltä. Romantic Vision aloitti uransa 80-lukuisena syntsapopbändinä 90-luvun lopulla, suistui hieman raiteiltaan parin sinkun jälkeen, vaihtoi nimensä Kineticiksi ja teki debyyttialbuminsa vuonna 1998.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Pleasure Objectilla yhtye on palannut perinteisen syntsapopin pariin ja hylännyt turhan vaikeat kikkailut Japanin suuntaan. Homma toimi jo luettuna ja albumin kuuntelu paljastaa valinnan oikeaksi – Romantic Visionilla on oma osaamisalueensa ja alueellaan yhtye pärjää loistavasti.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Musiikillisesti yhtye liikkuu jossain New Orderin, Duran Duranin tai kitaroihin tutustuneen Depeche Moden piirtämillä genrealueilla, mutta enää yhtye ei ole kansallisesti tutkailtuna yksin, sillä samoilla suunnilla liikkuu myös Viola, joka ehti julkaista debyyttinsä jo vuosi sitten ja luo tällä hetkellä kilpailutilannetta remix-levyllään.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Tuotannollisesti ja soundillisesti Romantic Vision on tehnyt hienon albumin ja erittäin positiivinen yllätys oli, että biisimateriaali pysyy loistavana lähes koko levyn läpi ja useammin kuin kerran huomaa bändin luoneen todellisen helmen.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><o:p><span style="font-family:courier new;"></span></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;">Two Witches: Saints & Sinners</span><o:p style="font-weight: bold;"></o:p><br /><span style="font-weight: bold;">(2CD Ausfahrt)</span><br /><span style="font-weight: bold;">Arvosana: 8</span><o:p></o:p></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Two Witchesin järjestyksessään kolmas kokoelma on formaatiltaan tupla ja ehdottomasti parhaiten koostetuin ja kattavin kokoelmista. Ykköslevy esittelee vuosina 1991 – 2004 tehtyjä perinteisemmän gothic-osaston biisejä ja kakkoslevyllä kuullaan remixejä, harvinaisuuksia, demoja, livejä, sivuprojekteja ja koneilla tehtyä 2W-materiaalia. Ajallisesti kakkoslevyllä mennään jo todella kauas eli yhtyeen perustamisvuoteen 1987.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Suomessa Two Witches on aina ollut heikosti tunnettu yhtye ja periaatteessa edellä aikaansa, sillä yhtye teki parhaat vetonsa jo aikana, jolloin keskivertosuomalaismusiikkifani ei edes osannut sanoa gothic. Ykköslevyä kuuntelemalla ei tarvitse lainkaan ihmetellä, miksi yhtyeen Saksassa ja USAssa julkaistuja levyjä myytiin 90-luvulla useita tuhansia. Parhaimmillaan yhtyeen biisit ovat malliesimerkkejä siitä kuinka gothic rockia kuuluu tehdä omalla tyylillä, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittaen. Mukavaa on myös huomata, että välillä hukassakin ollut yhtye on onnistunut hienosti uusimmalla tuotannolla. Biisivalinnat ovat loogisia ja hyviä, mutta hieman hämmästyttää missä ovat Burn the Witch ja Like Christopher Lee.<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Kakkoslevy esittelee kattavasti erilaisempia projekteja, joissa välillä on onnistuttu todella upeasti ja välillä on menty pahasti metsään, mutta vihkoa selailemalla huomaa, että suistumiset ovat aiheuttaneet ulkomaalaiset remiksaajat.</span></p><span style="font-size:0;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-112007854630246091?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12459657.post-1114631993740196872005-04-27T22:55:00.000+03:002005-09-27T21:41:27.053+03:00<a href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/boxes4_62.jpg"><img style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/320/boxes4_61.jpg" border="0" /></a><br /><span style="font-family:times new roman;font-size:85%;"><span style="font-family:courier new;font-size:78%;">(julkaistu Sue-lehdessä keväällä 2004)</span></span><span style="font-family:courier new;"><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/boxes4_61.jpg"></a><br /></span><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/boxes4_61.jpg"></a></span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/5172/1057/1600/boxes4_61.jpg"></a></span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold"></span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold"></span></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span lang="EN-GB"><span style="font-family:courier new;"><span style="font-size:130%;"><span style="FONT-WEIGHT: bold">Depeche Mode: Singles Box 4, 5 &amp; 6</span><?xml:namespace prefix = o /><o:p style="FONT-WEIGHT: bold"></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">(3 x CD boxset Mute)</span><o:p style="FONT-WEIGHT: bold"></o:p><br /><span style="FONT-WEIGHT: bold">Arvosana: 8</span><o:p></o:p></span></span></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Oman pesän likaaminen on aina ikävää. Suosikkibändin mollaaminen julkisesti edustaa popjournalismissa lähes samaa kuin jättäisi kotinsa epäsiistiksi. Depeche Moden singleboxit pakottavat minut sellaisiin ajatuksiin, joita en olisi halunnut yhtyeestä ajatella, mutta tärkeintä kuitenkin on, että negakritiikki hautautuu monen positiivisen asian alle.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Aloitetaan mukavista asioista. Depeche Mode on yhteistyössä levy-yhtiönsä Muten kanssa julkaissut jatko-osan vuonna 1991 ilmestyineille kolmelle sinkkuboxille. Ensimmäisessä osassa edettiin vuoden 1980 ensisinkusta seitsemän vuotta eteenpäin. Nyt ilmestyneissä jatko-osissa lähdetään liikkeelle vuoden 1987 Strangelovesta lähes nykyhetkeen eli Exciter-albumin Dream On -ensisinkkuun.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Kuusilevyiset boxit tarjoilevat äärettömän hienon sinkkusuoran ja jos ykkösbiiseistä kokoaisi albumin, olisi käsissä erittäin upea, kronologisesti etenevä kokoelmalevy, joka esittelisi Depeche Modea ajalta, jolloin yhtye on muuttunut syntsapopin edelläkävijästä yhdeksi maailman tyylikkäimmistä koneita hyödyntäväksi pop-bändiksi. Myönnän tutkailevani Depeche Modea hieman subjektiivisesta näkökulmasta, mutta silti uskallan väittää, että 18 singlen a-puolesta ei löydy ainoatakaan huonoa biisiä, joka pilaisi kokonaisuuden. Tästä faktasta annan ensimmäisen 2½ pisteen arvoisen plussan.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Toinen iso plussa tulee ulkoasusta. Mustapintaiset boxit vähäeleisine hopealla kirjoitettuine faktoineen ovat tyylikkäitä ja sopivasti sisustettuun musiikkihuoneeseen laatikot kelpaavat vaikkapa sisustuselementeiksi. Itse singlet noudattavat alkuperäisulkoasua, mutta kokonaisuuden nimissä kansia on mukautettu vastaamaan paketin yhtenäväistä linjaa. Vasempaan yläkulmaan on nätisti sijoitettu sinkun järjestysnumero ja lisäksi levyistä löytyy aina samasta paikasta alkuperäinen julkaisupäivä, joka palvelee ainakin minun kaltaisiani faktafaneja.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Kolmannen plussan paketti saa täydellisyyttä kokoelmiinsa kaipaavien fanien palkitsemisesta. Depeche Moden sinkut on perinteisesti julkaistu vaikka kuinka monessa eri formaatissa ja lisukebiisit ovat aina vaihdelleet, kun kyseessä on ollut CD1 tai CD2 tai Limited CD tai 7” tai 12” tai kasettisingle. Sinkkuboxien levyt eivät ole uusintaversioita yhdestä julkaistusta formaatista, vaan eri versioiden yhteenvetoja, jotka tarjoilevat lähes kaikki singleillä julkaistut biisit ja versiot. Sinkuilla on yhteensä 163 biisiä ja pituuttakin kiekoilla lienee keskimäärin n. tunti/levy eli single-sanan käyttö alkaa olla hieman tulkinnanvaraista.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Neljännen plussan boxi tienaa hyvillä b-puoliraidoilla. Sinkuilta on aina silloin tällöin löytynyt miellyttäviä bonuksia, jotka ovat voittavat samoissa sessioissa nauhoitetut albumiraidat. Pitkäsoittoja mitenkään moittimatta täytyy ihmetellä miksi esim. Happiest Girl ei mahtunut Violatorille ja My Joy jätettiin pois Songs of Faith And Devotionilta. B-puolilta löytyy myös muitakin hyviä hetkiä, kuten Until the End of the World -soundtrack-herkku Death’s Door, cover-versio Route 66 -klassikosta (ansioituu ehkäpä enemmänkin kuriositeettiarvonsa takia), onnistuneita live-versioita ja muutamia herkullisia remixejä/vaihtoehtoversioita, joista parhaimpina erottuvat akustisella kitaralla säestetty Personal Jesus sekä harmonilla taustoitettu Enjoy the Silence.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Remixit ovat myös se syy, miksi joudun kritisoimaan Depeche Modea. Paikoitellen sinkuilla kuultavat remixit ovat suorastaan sietämättömiä ja yhteenvetosinkuilla kammottavuus korostuu. Kolmen biisin sinkulla, ykkösbiisin ja bonusbiisin perään tarjoiltu remix menee vielä läpi, mutta kun peräkkäin laitetaan ei-niin-onnistuneita versioita samasta aiheesta, niin onnistumisen hetket häviävät kokonaismassaan. En oikein usko, että kovinkaan monen, edes hardcore-fanin, mielestä on mukavaa kuunnella I Feel You’n jatkoksi kuusi versiota, joista yksikään ei voita alkuperäistä.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Harmittommillaan remixit ovat ainoastaan ylipitkiä alkuperäisen kaltaisia vetoja, mutta huonoimmillaan kuullaan aivan hirvittävää konehumppaa, jossa ei ole juurikaan mitään jäljellä alkuperäisestä mestariteoksesta. Ilmestymishetkellä osa remixeistä on ollut genressään edelläkävijöitä, mutta vuosien saatossa pioneerius on unohtunut ja versiot kuulostavat tusinatanssimusiikilta. Sinkuilla kuullaan myös nimekkäitä remiksaajia, mutta totuuden nimissä he eivät ansaitse tulla mainituiksi Depeche Mode –käsittelyistään. Nimettömien remiksaajien yhteydessä tulee välillä ajatelleeksi, että olisiko remiksaamaan päässyt kynnysrahalla.<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family:webdings;"><span style="font-family:courier new;">Mutta mutta mutta... Neljä isoa eli 2½ pisteen arvoista plussaa ja remixien tuomas 2 pisteen miinus antavat arvosanan kahdeksan! Mainio paketti, kunhan muistaa käyttöohjeen eli remix-vyörytyksen alkaessa painaa stoppia (tai ainakin pausea) ja nauttii hiljaisuudesta.<br /></span></p><span style="font-family:times new roman;font-size:0;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/12459657-111463199374019687?l=muovi.blogspot.com' alt='' /></div>Plastic Passionnoreply@blogger.com